Uusi blogi

Oon pistänyt pystyyn uuden blogin, jota olisi nyt tarkoitus lähteä kirjoittamaan ja unohtaa hiljalleen tämä vanha.

Tässä vanhassa focus katosi, jos sitä koskaan olikaan ja tuntui järkevästä aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä. Uusi blogi on nimeltään Hikinen mutsi ( http://hikinenmutsi.blogspot.fi )

Uusi blogi tulee käsittelemään laajasti liikuntaa ja hyvinvointia, sen yhdistämistä lapsiperhee arkeen. Toivon erityisesti äitien löytävän blogista itselleen jotain, tosin varmasti myös ne naiset (miksei miehetkin) joilla ei ole lapsia löytävät blogista vinkkejä itselleen.

Tervetuloa mukaan ;)

Meidän häät

Sen päivän, kun voisi elää uudestaan tai vaikka koko viikon kaikkine hemmotteluineen. Tässä pieni pintaraapaisu meidän päivään.

Olin häitä edeltävän yön äitini luona, myös kaasoni oli siellä yön. Yöllä ei tosin juurikaan tullut nukuttua, ehkä vajaa viisi tuntia. Ajatukset pörivät työasioissa, hääasioissa, muissa huolissa ja murheissa, ei siinä sitten paljon nukuttu.

Aamu alkoi nopealla koiranulkoilutuksella ja siitä sitten suihkuun. Suihkun jälkeen meitä odottikin ihana aamupala. Näin jälkikäteen voi kyllä todeta, että oli huomattavasti parempi, mitä hotellin aamupala seuraavana aamuna.

 

Aamupala syötiin rauhassa ja yritin tietoisesti syödä hyvin, sillä päivällä tuskin ruoka enää maistuu kaikelta jännityksestä (eikä maistunutkaan). Aamupalan jälkeen kampaajalle ja meikkiin.

Puvun päälle pukeminen jännitti. Entä jos tuleekin olo, että kaikki ei ole niin kun pitää, epävarma olo joka seura läpi päivän. Se oli ehkä suurin pelkoni koko päivän suhteen. Onneksi meillä oli aika kiire, joten eipä sitä kauheasti ehtinyt pohtia sen hetken tullen.

Myös Joonas tuli pukemaan äitini luokse ja näimme siellä toisemme. Siinä hetkessä kiireen keskellä ei ollut kovinkaan paljon hohtoa. Eipä kovinkaan paljon ehditty keskittyä toisiimme ja siihen hetkeen. Ehkä olisi kuitenkin ollut parempi pysyä alkuperäisessä suunnitemassa ja tavata vasta kuvauspaikalla. Ehkä siinä olisi ollut edes vähän taikaa :) Mutta onneksi Miio pelasti tilanteen "Äiti! Äiti! Äiti on kaunis!!!" Itku meinasi tulla, toinen oli niin vilpitömän hämmästynyt kun näki minut <3 Ei ollut äiti perus verkkareissa ja hiukset takkuisella ponnarilla.

Äitini luota säntäsimme kuvauksiin, jossa kaikki ei mennyt ihan aikataulun mukaan, sillä kuvauspaikan ovet olivatkin kiinni ja kuvaajat eivät olleet päässet valmistelemaan kuvauspaikkaa.. No loppu hyvin kaikki hyvin, kuvat saatiin ja niitä innolla odottelen. Kuvat otettiin juhlapaikalla ja sen ympäristössä.

Kuvauksista olikin jo aika suunnata kirkolle. Autossa alkoi jännittää todenteolla. Tuli jo sellainen olo, etten pysty menemään edes kirkkoon. Vatsassa ei tosiaan ollut perhosia, vaan jotain isompaa, joka möyri epämiellyttävästi. 

Joonas meni edeltä sakastiin ja minä odottelin veljeni kanssa autossa. Joskus 15min ennen toimitusta isäni tuli myös autoon odottelemaan. Sinä kohtaa jännitys alkoi olla huipussaan. Muutamaa minuuttia ennen siirryimme kirkon asehuoneeseen odottamaan, tuntui ettei jalat kanna…. Kaasoni ja Miio lähtivät jo kävelemään kohti alttaria ja jäin isäni kanssa kahdestaan odottamaan. APUA!

Muutamia vieraita tuli vielä juuri ennen häämarssin alkua ns. näyttävästi sisään (pakalla leet tietävät ;)) ja tämä laukaisi jännityksen. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Nauroin :) Vihdoin alkoi häämarssi soida ja kävelimme kohti alttaria ja Joonasta. Jännitys oli poissa. 

Kirkko-osuus meni nopeasti ja se oli juuri niin rento, kun toivoimmekin. Pappi oli ihan huippu ja Anniina lauloi Jannika B:n Sivan niin ihanasti, itkuhan siinä tuli. Miio kommentoi välillä ja tunnelma oli muutenkin ihanan välitön. Loppumarssissa Miio hyppäsin Joonaksen syliin ja tuli kanssamme samaa matkaa. Tätä ei oltu suunniteltu, mutta tuntui kovin luontevalta.

Kirkon jälkeen otimme vielä muutamia kuvia koko perheestä, tosin Miioa kiinnosti enemmän lumeen jäävät jalanjäljet, kuin poseeraaminen. Kuvien jälkeen oli aika Miion lähteä hoitoon kaasoni äidin luokse. Tämä hetki oli aika haikea ja juhlapakalla tulikin itku, kun olisihan se ollut ihanaa, että Miiokin olisi ollut siellä. Näin oli kuitenkin parempi. Miiolla oli mukavaa hoidossa, oli leiponut laskiaspullia.

Vieraille tarjottiin juhlapaikalla ensin minttukaakaot meitä odotellessa. Meidän tullessa paikalle suoritettiin onnittelut ja alkumalja. Toinen bestmaneista piti ihanan maljapuheen <3 Tämän jälkeen päästiinkn syömän. Ruoka oli hyvää, tosin omaan napaan ei juurikaan ruokaa uponnut, vielä vähemmän juomaa. Tosin ei se menoa haitannut. 

Ruokailun jälkeen kuvaaja otti potrettikuvia jonkin aikaa, ennen kun puheet alkoivat. Puheita pitivät isäni, Joonaksen äiti, kaaso ja toinen bestman. Jokaisessa puheessa sai nauraa ja itkeä. Se tuntui olevan päivän teema :) onneksi naurua oli enemmän.

Juhlassa nähtiin myös sotilasperinteitä pitkin iltaa, mm. ennen kakun leikkausta Joonaksen synnit poltettiin miekasta. Roihu oli melkoinen ;) Taidanko siis tietää edes kaikesta.

Bändin lisäksi hääjuhlassa esiintyi serkkuni, hän esitti meille Anna Eriksonin kun katsoit minuun-kappaleen..ja taas itkettiin. Bändi oli huikean hyvä, vaikka aluksi hieman se jännittikin. Kokoonpano ei ollut sitä mitä aluksi "tilasimme", mutta tuuraajat lunastivat kyllä paikkansa. Iso kiitos heille ja koko poppoolle, joka jaksoi tanssia koko illan.

Muuta ohjelmaa/oheistoimintaa/rekvisiittaa meillä juhlassa oli mm. karkkibuffa, snägäriauto yöpalana, photobooth rekviriittaa, polaroidkamera, pykkinaru kuville, villasukkabileet, piilopullot ja "ea-pakkaus"-vessoissa. Erityisesti polaroidkamera oli hintansa väärti ja maailman paras idea hankkia häihin!! Niin hauskoja kuvia vieraat napsivat läpi illan.

Itse juhla oli IHANA! Juhlapaikka IHANA! Vieraat IHANIA! Bändi, ruoka, tunnelma jne… Päivä oli lähes täydellinen. Kun lähdimme juhlapaikalta vieraat polttivat tähtisädetikkuja ja ammuimme LOUHI:n viimeistä kertaa ilmaan. (raketti johon oli kiinnitetty vanha sukunimi). 

Huikeat ja haikeat olivat fiilikset, kun suuntasimme kohti hotellia. Tässäkö tämä oli, ei sillä etteikö se olisi ollut ihanaa, vaan että nyt se on ohi. Tosin avioliittohan on vasta alussa ;) Me ollaan nyt naimisissa <3

Päivästä löytyy myös kuvia #essisydänjoonas

Häähömpötystä... Polaroid-kamera

Muutama viikko sitten postilaatikossa odotteli lappu postista, paketti oli saapunut. Tilasimme polaroidkameran ja kasan filmejä häitä varten. Meillä on tarkoitus hyödyntää niitä vieraskirjassa ja photo bootissa. Polaroid -kuvat on mielestäni tosi maikeita ja niitä tulee varmasti räpsittyä kameralla häiden jälkeenkin. Vielä ei olla viitsitty kameraa testata, sillä varmasti muuten filmit loppuu muutamassa viikossa :)

Photo boot on nykyään todella suosittu juttu ja haluaisimme myös toteuttaa sen jossain muodossa. Tällä hetkellä erilaiset rekvisiitat ovat tosi IN, on viiksiä, hattuja, tekstejä jne. Itse en vielä tiedä tilaammeko menikin jotain tuon tapaista rekvisiittaa, vai kehittelemmenkö jotain ihan muuta. Se olisi tietysti helppo ja hauska tapa, mutta onko se enää kovin persoonallinen? Onko se jo liian käytetty?

Vieraskirjan haluamme toteuttaa persoonallisella tavalla. Joonaksen äiti harrastaa kirjansidontaa ja onkin lupautunut tekemään meille uniikin kirjan <3 muutakin persoonallista olisi hakusessa. Pelkät "onnea hääparille"-tekstit valkoisilla sivuilla ei juuri houkuttele. Olemme ajatelleet toteuttaa vieraskirjan ystäväkirja-tyylillä. Sen enempää en vielä tässä vaiheessa kerro, koska tätä saattaa lukea vieraslistalla olevia henkilöitä ;) jotain pitää jäädä myös yllätykseksi. Mutta jos visio onnistuu, niin siitä tulee kyllä HIENO!






kuvat napattu googlesta...

Häähömpötystä… #essisydänjoonas

#essisydänjoonas.. siinä meidän hää-hashtag.

Istagram, Facebook ja Twitter ovat nyt tosi suosittuja. Sosiaalinen media mahdollistaa monta asiaa tässä maailmassa, niin hyviä kuin huonojakin juttuja. Tää hashtag-asia on mielestäni ihan kiva lisä häihin. Iso osa vieraista käyttää ainakin yhtä noista kolmesta ns. some-välineestä, joten he voivat halutessaan lisätä kuvia ja päivityksiä meidän suureen päivään liittyen tuon kyseisen hashtagin alle.

Idea on suosittu nykyään monissa häissä. Viime kesänä olimme yksissä häissä, missä idea oli käytössä ja se toimi hyvin. Vieläkin on kiva käydä katsomassa kuvia juhlista ja palata tuohon ihanaan päivään.

Ideassa on myös se kiva puoli, että kuvia kertyy monelta eri ihmisestä. Näin näkökulmia, kuvaustyylejä, jne. tulee monipuolisemmin mitä yhden kuvaajan toimesta. Meillä toki on juhlassa myös virallinen hääkuvaaja koko päivän ajan, mutta tämää tuo hauskan lisän :)

Penninkiristelyn tulosta

Lokakuussa meillä oli tarkoitus laittaa kaikki menot ylös (erityisesti ruokamenot) ja samalla tietoisesti jättää kaikki turha ostamatta.

NOH! Tässä sekä onnistuttiin, että epäonnistuttiin. Ajanjaksolle sattui messut, laivareissu, ja kahden synttärit, joihin toki upposi ns. ylimääräistä rahaa. Mutta suhteellisen hyvin niistäkin selvittiin.

Ruokakaupassa pyrimme käymään kerran viikossa. Se toimi aluksi hyvin, mutta loppukuusta tuli käytyä muutamaan otteeseen. Kauppareissut olivat suunnitelmallisempi kuin tavallisesti ja näin ylimääräinen kaupassa ravaaminen jäi vähemmälle. Emme ole ennen laskeneet paljon kauppaan menee kuukaudessa, mutta nyt selvisimme noin 400€ (sis. synttäriherkut sun muut). Olen tähän ihan tyytyväinen, tosin tuostakin summasta pystyy vielä kiristämään, ilman että ravinnon laatu kärsii.

Rahaa ruokaan varmasti meni viime kuussa vähemmän, mutta suurin positiivinen muutos oli mielestäni se, että ruuan hävikki oli todella vähäistä. Hävettää myöntää kuinka paljon meillä välillä menee ruokaa roskiin (hedelmiä, leipää, vihanneksia, vanhija ruoan jämiä) Viime kuussa heitin roskiin ehkä 10% siitä määrästä mitä yleensä kuukauden aikana. Tätä rataa pitää ehdottomasti jatkaa.

Ilmoitin itseni myös kirppispöytäjonoon. Viime vuonna sain hyvät joulurahat kirpparilta, toivotaan että nyt tavara menisi yhtä hyvin kaupaksi. Viime vuonna kolusin kaapit läpi ja vein mielettömän määrän tavaraa myyntiin. Nyt vuotta myöhemmin mietin, miten sitä turhaa tavaraa voi taas olla sama määrä. Mistä sitä tänne nurkkiin oikein ilmestyy? :)

Häähömpötystä… Asiat etenee

Häihin on vajaa neljä kuukautta aikaa ja nyt alkaa olla aika tosiaan tehdä hommia juhlien eteen. Meillä isot linja on kunnossa, mutta paljon vielä puuttuu. Olenkin tehnyt listaa mitä pitää hoitaa marraskuussa, joulukuussa, tammikuussa ja helmikuussa. Näin ei tule ylimääräistä tressiä hoitamattomista asioista ja näin ehkä kaikki asiat tulee hoidettua.. EHKÄ :D

Muutama viikko sitten kävimme sopimassa häämenun kuntoon. Kakun valinta on himena vielä auki, samoin mahdollinen iltapala, mutta muut ruoat on valittu. Samalla kävimme myös koristeluja läpi ja onnekseni heiltä löytyi aikalailla kaikkea mitä toivoinkin. Paljon erilaisia lasikippoja kynttilöille yms. Kynttilöitä pitää olla paaaljon!

Tällä viikolla sovin ajan hääpuvun korjaukseen. Tammikuun puolessa välissä ois tarkoitus siis viedä puku Turun Fianceen. Siellä on niin ihana helkilökunta, että valinta oli korjausten osalta helppo. Ennen sitä pitäis hankkia vielä hääkengät ja liivit sun muut, joita tarvitsen sitten sovitusvaiheessa.

Kutsut on valmiina, tai melkein valmiina. Vähän vaatii vielä viilaaminta ja osoitteet pitää kaivaa kuoriin, jotta löytävät perille. Esittelen kortit sitten täälläkin siinä vaiheessa, kun ne ovat lähteneet maailmalle.

Viime viikolla kävimme myös I Love Me-messuilla ja sieltä löysin aivan ihanan sormuksen. Sormus tosin jäi vielä ostamatta. Sormus oli todella samanlainen kuin kuvan sormus (luultavasti jopa sama malli), mutta keskellä olevat timantit olivat vaalean rosan väriset. Tosin voi olla, että perinteinen väri ois sittenkin parempi, mutta siinä sormuksessa oli kyllä jotain hauskaa sellaisenaan :)

Capri 0,55ct Diamanti Collection /Kultajousi

Suurin huoli tässä nyt on kuitenkin kovin pinnallinen. Nimittäin niiden kesäkilojen karsiminen. Haluan tuntea oloni sinä päivänä itsevarmaksi, ihman huolta ulkonäköpaineista. Onkohan se edes mahdollista? Ja kuka niitä paineita asettaa, minä? Jep jep.. voi voi meitä naisia. Mutta toisaalta oikeaan suuntaan ollaan menossa, vauhdin pitäis vaan kiihtyä tästä nykyisestä vauhdista.

Miten ja kannattaako ruoka-asioissa pihistellä?

Aloitimme nyt lokakuun alussa tarkan euron- kuukaudet, sillä häät lähestyvät ja heiman pitäisi vielä säästää niitä varten. Tässä kuussa olisi tarkoitus laittaa YLÖS kaikki menot ja kartoittaa, mihin sitä rahaa oikein menee ja kuinka paljon.

Kauppareissuille loimme mm. budjetin, jonka sisällä tulisi pysyä. Tämä nyt ei tosiaan tarkoita pelkkää riisiä ja makaroonia, vaan pyrimme järkevöittämään ruokamenoja. Kuukauden ruokakauppabudjetiksi laitoimme tälle kuulle 400€, eli noin 100€ per viikko. Tähän 400€ sisältyy siis kaikki perus ruokakaupasta hankittavat jutut, ei vain sitä ruokaa, myös taloustuotteet (pesuaineet, wc-paperit, jne.) vaipat yms.

Keskiviikkona kävimme kaupassa ja pyrimme hankkimaan viikon tarpeet. Suunnittelin viikon ruokalistaa hieman etukäteen ja näin on helppo miettiä mitä tarvitaan ja mitä ei. Keskiviikko on päivänä myös hyvä, sillä silloin ei ole vielä vkl niin mielessä ja tulee tehtyä ehkä järkevämpiä valintoja kuin perjantaisin. Näin ainakin meillä. Vkl kauppareissuissa matkaan tarttuu vähän kaikenlaista mitä tekee mieti. Tämä näkyy pidemmän päälle kukkarossa sekä vyötäröllä :D

Ihan ei täydellisesti mennyt kauppalistan suunnittelu, vaan mm. maitoa ja vihanneksia ollaan käyty hakemassa tässä välissä. Kuitenkin pääpiiretittäin hyvin pärjätty niillä tarpeilla ja vaikka kaappi näytti kovinkin tyhjältä omaan silmään jo sunnuntaina. Hyvin kuitenkin pärjättiin ja tänään kävin kaupassa täydentämässä ruokavarastoa.

Vaikka rahallisesti yritetäänkin pihistellä, niin ruoan laadusta ei haluta tinkiä. Perusruoka on ihan sitä samaa mitä meillä yleensäkin syödään, pyritään karsimaan vain turhat pois. Limut, namit ja muut herkut vähemmälle, nyt sitä huomaa miten paljon niihin oikeasti menee rahaa meillä viikkotasolla. HUH! Samoin yritämme miettiä, kuinka paljon oikeasti syömme missäkin ajassa, jotta vältyttäisiin turhalta hävikiltä. Meillä kun tuppaa liiankin usein päiväykset vanhenemaan.

Mitä meillä ollaan sitten syöty tällä viikolla? No ihan tavallista ruokaa. Aamupalana toimii usein rahka tai puuro esim. raejuustolla, tämä maistuu myös pikkumiehelle. Lounas ja päivällinen on koostunut mm. karjalanpaistista, makaroonilaatikosta, kanafileistä ja riisistä ja salaateista, perjantaina tehtiin jopa pizzaa ;). Välipaloina ja iltapaloina toimii hyvin myös rahka, hedelmät, puuro tai vaikka itse tehdyt sämpylät.

Usein kuulee sanottavan, että terveellinen  ja monipuolinen ruokavalio on kallista. Noh, siitä voi olla montaa mieltä. Meillä menee kyllä enemmän rahaa silloin, kun ostetaan epäterveellistä ruokaa. Vihannekset toki maksavat varsinkin talvella, mutta mielestäni ravinnon laatu ei ole asia, mistä kannattaa koskaan pihistää. Esimerkkinä tein tänään kanakeittoa, josta syömme kolmihenkisenä perheenä tämän ja huomisen päivän, tuli kaikkiaan maksamaan noin 5-6€. Siinä ei annoshinnaksi ihan hirveitä tule ;)

Meillä koko perhe syö samaa ruokaa, mikä helpottaa suuresti ruokien suunnittelua. Usein tehdään sen verran kerralla, että samaa ruokaa voidaan syödä vielä seuraavanakin päivänä. Meillä tämä toimii, mutta tiedän monia, jotka eivät halua syödä samaa ruokaa montaa päivää peräkkäin. Sitten vain loput pakkaseen ja näin voi ruokia kierrättää ;)

Nyt tosiaan vasta viikko seurantaa takana ja vielä on vaikea sanoa jatkuuko loppuun asti yhtä hyvin. Loppukuusta olisi tarkoitus kertoa riittikö 400€ kauppareissuille ;)