Oon pistänyt pystyyn uuden blogin, jota olisi nyt tarkoitus lähteä kirjoittamaan ja unohtaa hiljalleen tämä vanha.
Tässä vanhassa focus katosi, jos sitä koskaan olikaan ja tuntui järkevästä aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä. Uusi blogi on nimeltään Hikinen mutsi ( http://hikinenmutsi.blogspot.fi )
Uusi blogi tulee käsittelemään laajasti liikuntaa ja hyvinvointia, sen yhdistämistä lapsiperhee arkeen. Toivon erityisesti äitien löytävän blogista itselleen jotain, tosin varmasti myös ne naiset (miksei miehetkin) joilla ei ole lapsia löytävät blogista vinkkejä itselleen.
Tervetuloa mukaan ;)
maanantai 23. helmikuuta 2015
Meidän häät
Sen päivän, kun voisi elää uudestaan tai vaikka koko viikon kaikkine hemmotteluineen. Tässä pieni pintaraapaisu meidän päivään.
Olin häitä edeltävän yön äitini luona, myös kaasoni oli siellä yön. Yöllä ei tosin juurikaan tullut nukuttua, ehkä vajaa viisi tuntia. Ajatukset pörivät työasioissa, hääasioissa, muissa huolissa ja murheissa, ei siinä sitten paljon nukuttu.
Aamu alkoi nopealla koiranulkoilutuksella ja siitä sitten suihkuun. Suihkun jälkeen meitä odottikin ihana aamupala. Näin jälkikäteen voi kyllä todeta, että oli huomattavasti parempi, mitä hotellin aamupala seuraavana aamuna.
Aamupala syötiin rauhassa ja yritin tietoisesti syödä hyvin, sillä päivällä tuskin ruoka enää maistuu kaikelta jännityksestä (eikä maistunutkaan). Aamupalan jälkeen kampaajalle ja meikkiin.
Puvun päälle pukeminen jännitti. Entä jos tuleekin olo, että kaikki ei ole niin kun pitää, epävarma olo joka seura läpi päivän. Se oli ehkä suurin pelkoni koko päivän suhteen. Onneksi meillä oli aika kiire, joten eipä sitä kauheasti ehtinyt pohtia sen hetken tullen.
Myös Joonas tuli pukemaan äitini luokse ja näimme siellä toisemme. Siinä hetkessä kiireen keskellä ei ollut kovinkaan paljon hohtoa. Eipä kovinkaan paljon ehditty keskittyä toisiimme ja siihen hetkeen. Ehkä olisi kuitenkin ollut parempi pysyä alkuperäisessä suunnitemassa ja tavata vasta kuvauspaikalla. Ehkä siinä olisi ollut edes vähän taikaa :) Mutta onneksi Miio pelasti tilanteen "Äiti! Äiti! Äiti on kaunis!!!" Itku meinasi tulla, toinen oli niin vilpitömän hämmästynyt kun näki minut <3 Ei ollut äiti perus verkkareissa ja hiukset takkuisella ponnarilla.
Äitini luota säntäsimme kuvauksiin, jossa kaikki ei mennyt ihan aikataulun mukaan, sillä kuvauspaikan ovet olivatkin kiinni ja kuvaajat eivät olleet päässet valmistelemaan kuvauspaikkaa.. No loppu hyvin kaikki hyvin, kuvat saatiin ja niitä innolla odottelen. Kuvat otettiin juhlapaikalla ja sen ympäristössä.
Kuvauksista olikin jo aika suunnata kirkolle. Autossa alkoi jännittää todenteolla. Tuli jo sellainen olo, etten pysty menemään edes kirkkoon. Vatsassa ei tosiaan ollut perhosia, vaan jotain isompaa, joka möyri epämiellyttävästi.
Joonas meni edeltä sakastiin ja minä odottelin veljeni kanssa autossa. Joskus 15min ennen toimitusta isäni tuli myös autoon odottelemaan. Sinä kohtaa jännitys alkoi olla huipussaan. Muutamaa minuuttia ennen siirryimme kirkon asehuoneeseen odottamaan, tuntui ettei jalat kanna…. Kaasoni ja Miio lähtivät jo kävelemään kohti alttaria ja jäin isäni kanssa kahdestaan odottamaan. APUA!
Muutamia vieraita tuli vielä juuri ennen häämarssin alkua ns. näyttävästi sisään (pakalla leet tietävät ;)) ja tämä laukaisi jännityksen. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Nauroin :) Vihdoin alkoi häämarssi soida ja kävelimme kohti alttaria ja Joonasta. Jännitys oli poissa.
Kirkko-osuus meni nopeasti ja se oli juuri niin rento, kun toivoimmekin. Pappi oli ihan huippu ja Anniina lauloi Jannika B:n Sivan niin ihanasti, itkuhan siinä tuli. Miio kommentoi välillä ja tunnelma oli muutenkin ihanan välitön. Loppumarssissa Miio hyppäsin Joonaksen syliin ja tuli kanssamme samaa matkaa. Tätä ei oltu suunniteltu, mutta tuntui kovin luontevalta.
Kirkon jälkeen otimme vielä muutamia kuvia koko perheestä, tosin Miioa kiinnosti enemmän lumeen jäävät jalanjäljet, kuin poseeraaminen. Kuvien jälkeen oli aika Miion lähteä hoitoon kaasoni äidin luokse. Tämä hetki oli aika haikea ja juhlapakalla tulikin itku, kun olisihan se ollut ihanaa, että Miiokin olisi ollut siellä. Näin oli kuitenkin parempi. Miiolla oli mukavaa hoidossa, oli leiponut laskiaspullia.
Vieraille tarjottiin juhlapaikalla ensin minttukaakaot meitä odotellessa. Meidän tullessa paikalle suoritettiin onnittelut ja alkumalja. Toinen bestmaneista piti ihanan maljapuheen <3 Tämän jälkeen päästiinkn syömän. Ruoka oli hyvää, tosin omaan napaan ei juurikaan ruokaa uponnut, vielä vähemmän juomaa. Tosin ei se menoa haitannut.
Ruokailun jälkeen kuvaaja otti potrettikuvia jonkin aikaa, ennen kun puheet alkoivat. Puheita pitivät isäni, Joonaksen äiti, kaaso ja toinen bestman. Jokaisessa puheessa sai nauraa ja itkeä. Se tuntui olevan päivän teema :) onneksi naurua oli enemmän.
Juhlassa nähtiin myös sotilasperinteitä pitkin iltaa, mm. ennen kakun leikkausta Joonaksen synnit poltettiin miekasta. Roihu oli melkoinen ;) Taidanko siis tietää edes kaikesta.
Bändin lisäksi hääjuhlassa esiintyi serkkuni, hän esitti meille Anna Eriksonin kun katsoit minuun-kappaleen..ja taas itkettiin. Bändi oli huikean hyvä, vaikka aluksi hieman se jännittikin. Kokoonpano ei ollut sitä mitä aluksi "tilasimme", mutta tuuraajat lunastivat kyllä paikkansa. Iso kiitos heille ja koko poppoolle, joka jaksoi tanssia koko illan.
Muuta ohjelmaa/oheistoimintaa/rekvisiittaa meillä juhlassa oli mm. karkkibuffa, snägäriauto yöpalana, photobooth rekviriittaa, polaroidkamera, pykkinaru kuville, villasukkabileet, piilopullot ja "ea-pakkaus"-vessoissa. Erityisesti polaroidkamera oli hintansa väärti ja maailman paras idea hankkia häihin!! Niin hauskoja kuvia vieraat napsivat läpi illan.
Itse juhla oli IHANA! Juhlapaikka IHANA! Vieraat IHANIA! Bändi, ruoka, tunnelma jne… Päivä oli lähes täydellinen. Kun lähdimme juhlapaikalta vieraat polttivat tähtisädetikkuja ja ammuimme LOUHI:n viimeistä kertaa ilmaan. (raketti johon oli kiinnitetty vanha sukunimi).
Huikeat ja haikeat olivat fiilikset, kun suuntasimme kohti hotellia. Tässäkö tämä oli, ei sillä etteikö se olisi ollut ihanaa, vaan että nyt se on ohi. Tosin avioliittohan on vasta alussa ;) Me ollaan nyt naimisissa <3
Päivästä löytyy myös kuvia #essisydänjoonas
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)