Olen aina ollut hyvin liikunnallinen. Suurin osa elämästäni pyörii liikunnan ja urheilun ympärillä. Työkseni valmennan kilpauimareita ja välillä ohjaan myös salilla mm. FUSTRAa (tein päivätyöksi ennen äityslomaa), kuitenkin minulta on viime aikoina tuntunut, että itse tarvitsen ohjaajan ja valmentajan elämääni. Olen vähän hukassa.
Viimeisen viiden vuoden aikana elämässäni on tapahtunut paljon, mutta viimeinen vuosi siitä on ollut muutosvoittoisin. Tulin raskaaksi, muutin takaisin kotiseuduille, muutto kerrostalosta omakotitaloon, lapsi, äiteys... Kohta loma on loppu ja palaan työelämään, mutta en samaan mistä jäin äitiyslomalle. Välillä tuntuu, että pitää huokasta ja hengittää. Mihin elämäni on menossa, mihin haluan sen olevan menossa?
Olen unohtanut itseni, toiveeni ja tavoitteeni. Kesän alussa tajusin, että minun pitää ottaa ohjat omiin käsiini. Äitiysloma on ollut ihanaa, tykkään olla poikani kanssa kotona, mutta minun pitää myös muistaa, että olen yhä minä, yksilö, en vain pelkkä äiti. Lapsen kanssa on niin helppo unohtaa itsensä ja omat tarpeensa. Tämä on yksi syy siihen, että aloitimme kavereiden kanssa tämän projektin. Projektin aikana ei ole tarkoitus vain saada kroppa kuntoon, vaan myös mieli.
Rakastan tavoitteiden asettamista, mutta vielä enemmän niiden saavuttamista. Siitä mielestäni elämässä on kyse. Tavoittele niitä asioita, mitkä tekevät sinut onnelliseksi! Näitä tavoitteita tällä hetkellä minulla on todella paljon :) Esimerkkeinä: olla/tulla hyvä työssäni (paljon konkreettisiä tavoitteita sen sisällä), onnistua äitinä (tämäkin niin laaja käsite), saada itseni fyysisesti taas hyvään kuntoon, saada 10 kiloa pois tästä varresta... Tässä elämässä ei koskaan tulla valmiiksi ;)
Ilot, surut, kullan murut. Niistä varmasti tulen kirjoittamaan. Aiheet vaihtelevat varmasti paljonkin keskenään, mutta mitä sen väliä. Teen tätä Essin silmin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti