Turnauskestävyys koetuksella

Olen kirjoittanut tän tekstin muutamaan otteeseen, mutta siitä tuli aina niin suruvirsi. Milloin musta on tullut näin negatiivinen. Ooks mä aina ollut? Lähtökohtaisesti mulla on asiat enemmän kuin hyvin, mutta silti tunnen tyytymättömyttä ja riittämättömyyttä päivittäin. Pidän siitä, että asiat on järjestyksessä ja hommat hallinnassa. Tää syksy on ollut kaikkea muuta kuin sitä. Uusi työ, uusi arki, uudet rutiinit. Myönnän, että oon aika ulalla välillä ja homma ei oo ihan hanskassa. Asiat tulee hoidettua joo, mutta tuntuu, että elämä on yhtä karusellia. Nyt joulukin on ihan ovella ja mulla ei oo vielä edes lahjoja ostettuna. Tänään pitää vielä viimeistellä joulukortit ja pakata viikonlopun kisareissua varten. Missä on mun suunnitelmallisuus nykyään? Se pitää löytää ja äkkiä :)

Huomenna suuntaan Hämeenlinnaan koko viikonloppuksi Ikäkausimestaruuskilpailujen finaaleihin. Myönnän, että pientä jännitystä on ilmassa. Syyskausi alkaa olla paketissa ja ajatuksen suunnataan tulevaan kevääseen. Tämä syksy on tuntunut itsestä niin tahmealta, että on ihanaa kääntää tavallaan uusi sivu ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Tavoitteet korkealle ja täysillä niitä kohti.

Joulua odotan muutenkin, koska silloin on luvassa aikaa perheen kanssa monta päivää putkeen. Se on todella luksusta meille. Kevät tulee olemaan rankka, koska Joonas aloitta kurssin Helsingissä ja on poissa kotoa jopa enemmän, kuin tällä hetkellä. Yhteinen aika on vielä enemmän kortilla. Kovasti yritän miettiä omia työkuvioita, niin että aikaa järjestyisi myös perheelle, mutta tuntuu ettei mitään helppoa ratkaisua ole. Tämä työ, kun on ilta ja vkl painotteista. Noh, onhan tässä vielä muutama viikko aikaa pohtia miten tää paletti saadaan toimimaan niin, ettei perheen yhteinen aika jää ihan nolliin.

Oon miettinyt tulevalle vuodelle myös henkilökohtaisia tavoitteita työn ulkopuolella. Osa tietysti vaikuttaa myös työhön.

- Haluan olla aikaansaavampi ja tehokkaampi. Nyt tuntuu, että mikään ei tule valmiiksi. Luulen tekeväni paljon, mutta silti mikään ei valmistu. Aina on pyykkiä, aina on sotkua, aina on jotain mikä on kesken. Ehkä se on vain tätä lapsiperheen arkea, mutta en halua tyytyä siihen virteen :)

- Haluan saavuttaa painotavoitteeni. Motivaatio syömisiin ja liikuntaan on vähän kadoksissa. Rakastan käydä ohjaamassa, mutta yksin salille on vaikea lähteä tekemään kovia treenejä. Lenkkeily ei maistu, ruoka tosin sitäkin paremmin. Paino ei tuu olemanaan tavoitteessa jouluun mennessä, koska nyt on tullut jopa takapakkia. Mutta mä tuun saavuttaa sen ja jopa oon aatellu pistää tavoitteet vähän korkeammalle ;) Tammikuussa siitä sitten lisää, mut tarkoitus ois oikeesti ottaa tytöstä mittaa.

-Haluan olla parempi äiti ja "vaimoke" :). Teen töitä paljon kotoa käsin, koska seuralla ei ole toimistoa tai työtilaa. Välillä käytän liikaa sitä aikaa työhön, kun meillä ois Miion kanssa mahdollisuus viettää laatuaikaa. Oon toisaalta onnekas, että saan viettää niin paljon aikaa kotona Miion kanssa, mutta jotenkin mun pitää keskittää työt paremmin, että silloin, kun ollaan Miio kanssa kotona, niin voin olla täysillä hänen kanssaan. 

Joonas puolestaan on joutunut sietämään mun kiukuttelua koko syksyn. Kaikki turhautuminen, väsymys jne... kaiken sen oon kaatanut Joonaksen niskaan. Niinhän sitä usein rakkaille tehdään, mutta ei se silti oikein oo. Anteeksi siitä <3

Osa noista on tosiaan vielä toive-tasolla, osaan olen keksinyt suunnitelman. Jos ja KUN haluan kaikissa onnistua, pitää alkaa miettiä miten ne kaikki saavutetaan. Jotain pitää muuttua, jos haluaa muutosta. Niinhän se menee.