Niin pettynyt itseeni

Huhhuh!! Turvotus, pöhö ja kamalia lukuja vaa'alla. Haikeana katson kuukausi sitten otettuja kuvia itsestäni ja vertaan niitä viime viikolla Espanjassa otettuihin. Miksi?

Hei, olen Essi ja minulla on herkkuaddiktio!

Totta se on ja ei edes enää naurata. Jos paheeni olisi alkoholi tai muut huumaavat aineet olisin hoidossa. Mutta sehän on ihan ok vetää kaksin käsin kaikkea ja koko ajan? Jep.

Dieetin jälkeen tosiaan lähti aivan käsistä, siitä olenkin jo maininnut edellisissä teksteissä. Ruotuun ei päästy, vaikka kuinka pitikin. Viime viikolla olin Espanjassa leirillä uimareiden kanssa ja meillähän oli  se niin ihana all inclusive. Pöydät notkuivat kaikkea epäterveellistä ja minähän söin ja söin ja söin. EDikä ollut edes hyvää, paitsi aamupalaherkut. Minullahan oli jopa tarkoitus aloittaa dieetti siellä, hah jep! Tosin puolustukseski pitää sanoa, että siellä se olisi ollut mahdotonta, koska ruoka ei oikeasti ollut kovinkaan monipuolista ja kaikki lillui rasvassa. Ei se silti tarkoita sitä, että esim. donitseja olisi pitänyt vetää jäätäviä kasoja joka aamu. Ja nyt en oikeasti edes liioittele.

Viime viikko oli siis täysin pohjanoteeraus ja olo on sen mukainen. Kaikki työ BC:n parissa on mennyttä ja nyt pitää alkaa puurtaa taas alusta. Olo on enemmän kuin pettynyt. Miten mä voin olla näin tyhmä :D

Noh.. Nyt eteenpäin.

Voitin viime valmennuksesta siis uuden Fitfarmin valmennuksen, joka starttasi kaksi viikkoa sitten. Itse ajattelin aloittaa omani nyt, mutta tulin toisiin aatoksiin. Nyt alkaa kyllä oikeasti uusi vaihde, mutta ei mikään dieetti. Se ei vain toimi mulla. Saan kyllä painoa pois, mutta sen jälkeen sorrun jäätävään herkutteluun. Jotain pitää muuttaa pääkopan sisällä. Oon niin pettynyt itseeni. Kohtuus on unohtunut ihan täysin. Menen joka päivä ajatuksella, että huomenna alkaa ja tänään vielä yhdet överit. Noh nyt niitä övereitä on tullut reilun kuukauden edestä oikeastaan lähes päivittäin. Tää ei vaan ole normaalia.

Asennemuutos on siis ainoa keino ja hyvästit herkkuövereille. Tänä aamuna ongelmani todentui taas kerran. Eilen olin ähkypuhku kaikista äitienpäivä herkuista ja onnellinen päätöksestä ja uudesta elämäntavasta. No aamu kun koitti, teki mieli suklaata. "olisikohan Joonas unohtanut tekemäni suklaat sittenkin kaappiin" "jos niin ottaisin ihan muutaman". Onneksi ei ollut. Pyysin Joonasta viemään tekemäni Donimo-suklaat töihin, koska tiesin tämän! Mä niin tiesin, mutta silti se yllätti jotenkin. Eilen kun olin niin varma päätöksestäni. Noh, aamupuuro nassuun ja kohtu uutta päivää.

Jep se siitä paasaamisesta. Mä raportoin tänne vähintään kerta viikkoon ja haluan, että mua potkitaan myös perseelle jos alan lipsua :D

muihin asioihin..

Muuten meidän reissuviikko oli ihanaa aikaa. Meillä oli siis koko perhe mukana ja ystäväni oli myös matkassa. Hän toimi Miion kaverina, kun me vedimme Joonaksen kanssa uimareille treenejä. Säät suosi ja oli sopivan lämmintä, ei liian kuumaa. Eniten koko viikossa jännitti juurikin se, miten Miio viihtyy ja miten hänen kanssaan kaikki sujuu. Meillä meni kuitenkin kaikki tosi hyvin ja voin todeta, että meillä on todella reipas poika :) Espanjalaiset mummotkin tykkäsivät ;) Ehdottomasti pitäisi lähteä ihan lomalomareissulle jossain vaiheessa perheen kesken. Kesälle ollaankin suunniteltu, tosin ei ihan Espanjaan asti ajateltu lähteä.

Tässä mun office ilta-auringossa