Monipuolisuus --> motivoituminen-->tuloksia

Kesä ja alku syksy ovat olleet treenien osalta kyllä todella tahmeita. Nyt pitää tehdä ryhti liike. On kamalaa huomata, miten paljon vähemmän sitä jaksaa verrattuna kevääseen. Oon ihan rapakunnossa siihen verrattuna.

Keväällä kävin paljon salilla ja hieman myös lenkillä. Suurimmaksi osaksi kuitenkin treenit painottuivat lihaskuntoon. Nyt salilla käyminen tuntuu vähän pakkopullalta, joten olen ajatellut monipuolistaa viikko-ohjelmaa. Tavoittena on käydä 2-3 kertaa salilla, jonka lisäksi 2 kertaa lenkillä ja kerran jotain muuta liikuntaa, ihan mitä vain. Jotain mikä tuo vaihtelua perus lenkki/sali puuroon.

Viime viikolla otin aamutreenihin simmarit mukaan ja pulahdin itsekkin veteen treenien päätteeksi. Olen viimeksi käynyt uimassa (siis uimassa uimassa) kauan sitten. Saattoi jopa olla eka kerta tälle vuodelle. Tämäkin ois hyvää vaihtelua. Tosin vedessä nyt voi treenata muutenkin kun uiden. Yritän kunnostautua asiassa.

Lihashuolto on myös asia, jota laiminlyön isolla kädellä. Hankin kerran rullan (lihaskalvoille), joka oli huono ja myin pois. Nyt ei ole saanut ostettua uutta, vaikka lähes vuoden olen yrittänyt?!? Saamaton olen, josko nyt vihdoin saisin sen tällä viikolla hankittua.

Viime viikolla pääsin pitkästä aikaa treenaamisen makuun ja treenipäiviä kertyiin jo ihan mukavasti. Tällä viikolla olisi tarkoitus mennä seuraavalla suunnitelmalla

ma - lenkki

ti - uinti

ke - lenkki + plyo

to - lenkki + sali

pe - ohjaus (kurvit kuntoon :D- = perusjumppa)

la - ohjaus -spinni

su - lepo 

Ruokavalio on myös ollut ihan hanurista, vaikka kuinka olen yrittänyt tehdä ryhtiliikkeitä. Nyt se liike on kuitenkin tehtävä ja siinä pysyttävä. Tammikuussa vien hääpukuni ompelijalle korjattavaksi. Siinä on nyt nyöritys takana ja haluan sen tilalle vetoketjun. Noh, muutama sentti ja kilo pitäisi ensi tippua, jotta sen verran voidaa sisään ottaa.

Tänään on siis aamu aloitettu kaurapuurolla, tällä linjalla jatketaan ;)

Häähömpötystä… Minkälainen kimppu?

Mielestäni pionikimput ovat ihania. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että niitä voi olla vaikea/kallista saada talviaikaan.



Pohdin vaihtoehtoja pionille, mutta kaikki muut kukat tuntuivat vaan kompromisseiltä, vaikka kauniita ovatkin. Jokin niissä ei kuitenkaan iske?

Onko kimppu pakko olla tehty kukista? Voisiko se olla jotain ihan muuta?



Olen itse kallistunut nyt siihen, että minun tuleva kimppuni ei ole tehty kukista, vaan luultavammin kävyistä ;) Parasta siinä vielä se, että kimppu tulee olemaan lähes ilmainen. Kävyt kun löytyy kotipihasta ja oma äitini, sekä Joonaksen äiti osaavat molemmat tehdä moisen. Edes yksi asia, missä voimme säästää ;)

Kuvat kopioitu netistä

Häähömpötystä, esittelyssä kirkko ja juhlapaikka

Lupasin esitellä meidän tulevan vihkikirkon, sekä juhlapaikan. Molempiin liittyy tarinoita, miksi juuri se paikka tuli valituksi.

Salon Uskelan kirkko toimii meidän vihkikirkkona. Paikalla on ollu kirkko tiettävästi jo 1400- luvulla, mutta nykyinen kirkko valmistui 1832. Vanha kirkko siis kyseessä.

Kirkko tuo minulle mieleen perinteisen kivikirkon. Korkea kellotorni, iso kivijalka, nariseva lattia ;). Uskelan kirkko on myös todella hienolla paikalla, korkean mäen päällä, josta kirkko näkyy pitkälle. Tosin tämä saattaa meidän häissä koitua kohtaloksi, jos on kovin liukasta. Varmasti joku lentää nurin juhlakengissään.






Salon seudulla on paljon kauniita vanhoja kivikirkkoja. Valinta oli kuitenkin helppo, sillä minulla on tiettyjä tunnesiteitä juuri tähän kirkkoon. Isäni isän teki viimeisenä työnään kirkon laajat entisöinti- ja kunnostustyöt vuonna 1982. Oman isoisäni kädenjälki siis näkyy kirkossa. Olen päässyt ripiltä myös kyseisessä kirkossa, tämä on minulle aina ollut se oma kirkko.

Vihkipaikkaan puolestaan toimii Pukkilan kartanon juhlatila. Tämä paikka juhlatilana on ihan uutukainen. Se valmistui vuonna 2013. Juhlatila on rakennettu 1800- luvun vanhaan kivinavettaan. Tila on erittäin hyvällä maulla kunnostettu niin, että vanhaa ilmettä on jätetty näkyviin. Esimerkiksi tilassa on edelleen vanha juottokaukalo.


Paikanpäällä voidaan myös vihkiä, tosin ei talviaikaan. Navetan yleisille on rakennettu hyvin simppeli tila, joka muistuttaa kirkkoa. Jos vihkimisen olisi voinut talvellakin siellä suorittaa, sitä oltaisiin varmasti harkittu.



Kun olin käynyt katsomassa paikkaa, oli selvää, että tämä me otetaan. Tuntui, ettei lähiseudulta mikään paikka miellytä lähellekkään niin paljon, että pääsisin siitä yli :) paikka varattiin. Yksi ihana asia siellä on takka. Talvihäissä takka pääsee vielä ihan eritavalla oikeuksiinsa ja luo tunnelmaa.

Paikan hyviä puolia ulkonäön lisäksi on se, että homma toimii ns, avaimet käteen- periaatteella. Mm. Kukat, koristusja siivous tulee talon puolesta. Erityisesti tuo siivous on iso plussa. Riittää vain, että haemme omat tavarat pois seuraavana päivänä, lähes kaikki rekvisiitta kun tulee talon puolesta. Askartelulta en tule välttymään, mutta stressi maljakoita, pöytäkukista, kynttilöistä, liitoista ja muista jää pois, kun kaikki sellainen tulee talon puolesta.





Valintaan aluksi vaikutti lähes vain ja ainoastaan paikan ulkonäkö ja fiilis, just sitä mitä haluan. Mitään ei tarvitse yrittää peittää tässä tilassa ja tosi simppeleillä koristeluilla selvitään. Itse tila kun on jo todella kaunis. Myöhemmin tuli kuitenkin ilmi, että äitini puolelta meillä on historiaa paikassa. Mummini isovanhemmat ovat toimineet tilalla aikoinaan torppareina. Mielestäni tämä oli aika hauska yhteensattuma. Omat juureni siis tavallaan ovat joskus olleet siellä ja nyt suunnittelemme häitä sinne.

En tiedä mietimmekö missään vaiheessa, että häät voisivat olla Lahdessa. Kysyin Joonalselta kihlauksen jälkeen haluaako hän häät ehdottomasti Lahteen ja vastaus tuli nopeasti. En. Meillä on elämä nyt kuitenkin täällä ja itseasiassa vaikka vieraita tulee ympäri Suomea, niin suurimmalla osalla on lyhyempi matka tänne, kuin Lahteen. Häät on myös helpompi järjestää paikkakunnalla, missä itse sillä hetkellä asuu. Onneksi tästä asiasta ei tullut kädenvääntöä, vaan molemmat ollaan tyytyväisiä valintoihin.

Häitä odotellessa ;)

 Kuvat kopioitu netistä. Lisää kuvia juhlapaikasta mm. täältä

YH-arki

Taas sitä miettii, että kyllä yh-vanhemmat ovat kovia. Joonas lähti merille taas pariksi viikoksi. Sopivasti aamutreenitkin alkoivat tällä viikolla ja muutenkin on hieman normaalia enemmän valmennuksia seuraavat pari viikkoa. Miten taas selviä, tai, selvittävä on. Ilman hyvää tukiverkkoa tämä ei olisi mahdollista. Varsinkin omalle äidilleni kiitos siitä <3

Voisin hieman valottaa esimerkkinä tätä päivää.

On tiistaiaamu, kello soi 4:45. Nappaan nopeasti puhelimen ja sammutan herätyksen. En halua, että Miio herää vielä. Kömmin ylös sängystä ja suuntaan keittiöön aamupalan laittoon. Kaurapuuroa, raejuustoa ja loraus mehukeittoa...niin ja hieman myös kookosöljyä. Samalla kun aamupala valmistuu pakkaan hallikamoja reppuun ja Miiolle tarhareppua valmiiksi. Reput odottamaan eteiseen ja aamupalalle.

Kun aamupala on syöty, teen nopeasti aamutoimet ja puen päälle. Sitten on aika herättää Miio. Poika on uninen. Minua harmittaa, koska en voi antaa hänen nukkua enempää, meillä on jo kiire. Vaihdan Miion vaipan ja puen vaatteet päälle, ruuan hän saa hoidossa. Ulkovaatteet päälle, poika ja kamat autoon. Nappaan vielä nopeasti Röllin remmiin, jotta pääse kovimman tarpeensa taltuttamaan. Rölli takaisin sisälle ja nokka kohti päiväkotia. Miio jää kiltisti hoitoon, ja vilkuttaa lähtiessäni. Säntään kohti hallia.

Kuudesta yhdeksään pidän aamutreenejä. Uimarit tulevat oman kouluaikataulunsa mukaisesti uimaan, suurin ruuhka on usein heti kuuden jälkeen. Tykkään aamutreeneistä. Siellä on ihan oma tunnelmansa ja saa nähdä päivän kirkastuvan suurista ikkunoisa.

9:00 jälkeen suuntaan kotiin ja painun heti Röllin kanssa ulos. Nyt ei ole kiire ja koiruus saa tehdä tarpeensa rauhassa. Kun pääsemme sisälle syön nopeasti välipalan ja jatkan töitä kotona. Tänään ohjelmassa suht pitkä lista asioita, mm. leirien suunnittelua ja kustannuslaskelmia niiden osalta. Käyn myös pitkän puhelun työasioihin liittyen ja kokkailen siinä samassa vasemmalla kädellä. Ruuasta tuli kyllä hyvää, ihme kyllä :D Nopeasti kello on jo kaksi. Olin ajatellut, että ehdin tehdä kotitöitäkin, mutta sinne se aika taas vierähti.

14:30 kurvaan päiväkodille hakemaan Miioa. Päivä on mennyt kuulemma kiukutellessa, se tieto ei helpota yhtään, varsinkin kun tiedän ettei päivä tähän pääty. Kotona leikitään pihalla hetki ja käytetään Rölliä ulkona, jonka jälkeen mennään sisälle valmistautumaan iltaan. Lämmitän meille päivällisen ja pakkaan samalla kamoja itselleni illan työjuttuja varten, sekä Miiolle tavarat mummilaa varten. Jep olen myös illan töissä, joten Miio menee äidilleni hoitoon. Tiistait on päiviä joilloin päivä alkaa klo 6 treeneillä ja päättyy 20:30.

16:30 suuntaamme äitini luokse, josta Miio on onneksi ihan innoissaan. Mummilaan jäädään mielellään, niinkin mielellään, että minut lähes työnnetään ovesta ulos. No toisaalta helpompi lähteä, kun tietää, että toinen jää mielellään.

20:30 jälkeen kurvaan hakemaan poikaa. Iltapuuro on juuri syöty ja Miio on jo väsynyt. Hän hakee heti tavaransa ja alkaa sovittaa kenkiä jalkaan. Hypätään autoon ja ajetaan kotiin. Käytetään Rölli vielä ulkona ja suunnataan sisälle. Sitten on vuorossa Miion iltatoimet ja onkin aika laittaa pää tyynyyn. Poika nukahtaa nopeasti, hyvä. En olisikaan jaksanut taistella. Tosin meillä kyllä taistellaan tosi harvoin, Miio menee lähes aina nukkumaan kiltisti. Muissa asioissa sitten taistellaan senkin edestä. Ihana uhma <3

22:15 kömmin sänkyyn ja alan kirjoittamaan tätä… uni alkaa tulla, päivä on ollut pitkä. Olisi kiva saada Joonas kiinni, mutta turha toivo. Juuri nyt harmittaa, että hänen työnsä vie hänet pois yhteisestä arjesta liian usein. Yksin ei oo kivaa puskea arjessa eteenpäin. Nytkin olisi tarve jakaa päivää jonkun kanssa. Onneksi Rölli kuuntelee ;)

Öitä!

ps. huomenna on vapaapäivä…Miion kummitäti tulee yökylään <3

Häät.. ne on jo ihan kohta

Siitä on kohta vuosi, kun Joonas polvistui… nyt häätkään eivät ole enää kaukana.


Meidän häitä vietetään ystävänpäivänä 14.2.2015. Miksi? No onhan se ihan ällöromanttinen päivä ja sattuu osumaan ensi vuonna juuri sopivasti lauantaille. Ja hei, voiko ystävänpäivää viettää enää paremmin, kuin kaikkien läheisten kesken. Toinen syy on se, että päivä on helppo muistaa ;) Suurin syy on kuitenkin ajankohta, haluan talvihäät.



En ole niitä tyttöjä, jotka haaveilevat jo pienenä prinsessahäistä, isosta perheestä ja suuresta talosta. Olin vielä muutamia vuosia sitten sitä mieltä, etten mene koskaan naimisiin tai hanki omia lapsia. Noh.. kuinkas sitten kävikään. Nyt minulla on ihana 1v9kk poika, omakotitalo, koirakin löytyy ja kohta myös avomiehestä tulee aviomies. Elän siis monen pikkutytöt unelmaa, vaikka en siitä itse haaveillutkaan. En valita, kyllä tästä ehkä kannattaakin haaveilla ;)

Kun kerroimme kihlauksestamme, niin moni kysyi "juhlitaanko häitänne jo ensi kesänä". Jep, kaikkihan menevät naimisiin kesällä- olettamus :) Nykyään häitä vietetään yhä enemmän ja enemmän ympäri vuoden, mutta kuitenkin ihmisillä on päähänpinttymä kesähäistä. Todella moni on jopa hämmästynyt, kun olen kertonut meille tulevista talvihäistä.

Miksi meillä sitten on häät talvella? Joonakselle ei ollut väliä ja minä taas ihastuin ajatukseen talvesta. Lunta, pakkasta, kuurankukkia ikkunoissa, paljon kynttilöitä, takkatuli… listaa voisi jatkaa ja jatkaa. Aika romattista? Tosin jos viime vuoden kelit toistuu niin ulkona on vaan pimeetä ja märkää. Talvihäissä tosin sekään ei haittaa, sillä juhlat suunnitellaan kuitenkin sisätiloihin. Toki olisi ihanaa, jos keli olisi kuin talven ihmemaassa.

Toinen asia mikä puoltaa talvihäitä on se, että silloin ihmisillä ei ole usein niin kiire, kuin kesällä. Kesäisin, kun katsoo kalenteria kaikki viikonloput pursuaa tekemistä. On häitä, juhlia, festareita, mökki-vkl, lomamenoja jne. Kesä on usein aika hektistä aikaa, vaikka lomaa olisikin. Jotain piristystä siis on hyvä saada pimeään vuodenaikaan ;)

Meillä on hääjärjestelyt hyvässä vauhdissa. Viikko sitten löysin vihdoin puvun itselleni, joten sekin stressin voi nyt unohtaa. Vaikka Joonas tuskin tätä tekstiä lukeekaan, niin enpä kerro puvustani sen enempää ;) Joonas puolestaan laittaa merivoimien juhlapuvun päälle, maltan tuskin odottaa. Miion asu tulee luultavammin olemaan minikopio isänsä puvuista, tai ainakin jotain sen suuntaista ollaan mietitty.

Meillä on kaikki suuret linjat juhlien suhteen jo kunnossa, kirkko, juhlapaikka, asut, pitopalvelu, bändi ja valokuvaajat. Kutsutkin on jo valmiina. Marraskuussa nekin pitää lähettää maailmalle. Aika tuntuu menevän niin nopeasti. Välillä sitä ei ihan tajua edes, että on oikeasti menossa naimisiin.

Muutaman viikon päästä kaasoni ja Joonaksen molemmat bestmanit tulevat meille viettämään iltaa, pidämme samalla suunnittelupalaveria. Kukaan heistä ei tunne toisiaan, joten tämä on hyvä tilaisuus tutustua. Näin yheistyö varmasti sujuu mutkattomammin. Uskon, että tällä poppoolla saamme hyvät kemut aikaan :)

Syksyn aikana tulen kirjoittelemaan häistä enemmänin ja nostan aina joitakin aiheita ja yksityiskohtia esiin. En kuitenkaan halua paljastaa liikaa, olisi kiva jos vieraille tulee jotain yllätyksenäkin (jos tätä nyt sattuu joku läheinen vaikka lukea). Seuraavassa hääpostauksessa esittelen tarkemmin vihkikirkon ja juhlapaikan

Kaikki kuvat kopioitu internetistä