Joulun aikaa...joulun taikaa

Uimareilta saatuja simmari-pipareita ;)

Nyt on joulu ohi ja aika palata taas arkea kohti. Joulu on kyllä mukavaa aikaa, mutta on se myös aika uuvuttavaa aikaa, kun pitää sukuloida niin antaumuksella (sekin on ihanaa, mutta tuntuu, että liikaa pitää saada mahdutettua muutamaan päivään) ja syödä ihan liikaa :) Tämäkään joulu ei ollut poikkeus siihen. Tykkään laittaa kotia jouluiseksi, tosin Miio moneen otteeseen korjaili asetelmiani ;) Kynttilöitä meillä on ympäri vuoden joka puolella taloa, mutta tähän aikaa vuodesta niitä on vielä enemmän ja niitä poltetaan joka ilta.

Meidän joulua

Miio lähdössä joulun viettoon

Jouluaatto alkoi siinä seitsemän maissa, kun Miio ilmoitti olevansa hereillä. Kömmittiin aamupalalle, tai Miio söi kunnon aamupalan ja itse söin banaanin, koska oli tarkoitus myöhemmin tehdä riisipuuroa. Radiosta tuli joululauluja ja tanssittiin niiden tahtiin. Joonaskin heräili jossain vaiheessa ja puuhailtiin perheen parissa. Meillä on tosi harvassa nämä aamut, kun saadaan olla koko perhe kasassa. Ylipäätään ne hetket kun ollaan koko perhe kasassa. Puuro hautui liedellä siinä samassa.. ai että siitä tuli hyvää, kun sai pitkään kypsyä! Puurot masussa Miio painui unille ja me vanhemmat päästiin joulusaunaan ja valmistautumaan. Miion herättyä suuntasimme äidilleni joulun viettoon, jossa meitä oli taas tuttu porukka koossa. Ruokaa oli yllinkyllin ja masu räjähdyspisteessä.

Kun pahin ähky helpotti, saapui joulupukki, jei :) Vaikka mulla on ikää jo 27-vuotta, niin oon viettänyt vain yhden joulun ilman joulupukkia aattona jakamassa lahjoja. Se on vaan ihan MUST-juttu. Miiokin selvisi pukin vieailusti ilman suurempia traumoja. Lahjoja tulikin sitten PALJON, ehkä liikaa jopa. Tutut päivittelyt, että ens vuonna ei kyllä osteta näin paljon jne. :) Pappa vielä totes, "täällä ei ainakaan tänä jouluna ole ruokittu lamaa".

Joulua äidin luona

Joulupäivänä aamu otettiin taas ihan iisisti ja leikittiin Miion uusilla leluilla. Äiti ja isi leikki dubloilla ihan intoa, poika vähän häiritsi rakenteluja sotkemalla ;) Kahdeksi suunnattiin Hyvinkäälle Joonaksen enon luokse joulupöytään. Samalla vietettiin hänen 50-vuotisjuhlia. Siitä matka jatkui Lahteen. Lahdessa odotti vielä kasa lahjoja ja ilta menikin niitä availlessa. Miion käytyä nukkumaan lähdettiin pyörähtämään kaupungilla. Salossa on yleensä joulupäivänä tapana lähetä viihtelle, samaa tapaa ei Lahdessa taida olla, koska kaupungilla ei ollut tungosta. Oli kuitenkin mukavaa päästä hetkeksi istumaan iltaa, vaikka ei tää mikään varsinainen biletysreissu ollutkaan, vaan rauhassa istuskeltiin. Tapaninpäivänä oli vielä yksi vierailureissu Helsinkiin Joonaksen äidin tädin luokse. Taas oli jouluruokaa pöydässä ja vielä se upposi ihmeen hyvin :) Ja ettei mässäily siihen loppuis, niin illalla käytiin vielä testaamassa Lahden American style diner Pika kievari! Huhu, on kyllä tullut syötyä ;) Tuolla oli kyllä parhaat ranskalaiset, sosittelen kokeilemaan!! Uni tuli kyllä illalla ilman huuteluja ja ihanaa olikin nukkua 10 tunnin unet edellisen yön lyhyen pätkän jälkeen.



Meidän ei pitänyt hankkia Miiolle muuta lahjaa, kuin "Mio, poikani Mio"-kirja, mutta muutama muukin paketti konttiin sujahti. Tosin oli niitä muutkin sujautelleet ja niin me Joonaksen kanssa päiviteltiin, että mihin me kaikki ne lahjat saadaan mahdutettua kotona. Miioa ei lahjat juuri kiinnostaneet. Paras lahja tais olla pikkuveljeni hankkima lasten akustinen kitara. Sitä rämpyteltiin kovasti jo aattoiltana. Ostin Joonakselle yllärilahjana painepesurin. Meillä on ollut pitkään puhetta, että sellaisen voisi hankkia. Pääsin, sitten yllättää ja ostaa sen lahjaksi. Oli suu aika muikeana sen nähdessään :) Kerrankin sain yllätettyä.

Itse pyysin Joonakselta lahjaksi nettivalmennuksen. Fitfarm on varmasti monelle tuttu firma. Oon seurannut keskusteluja näistä nettivalmennuksista ja päätin, että haluun ite kokeilla, niin voin muodostaa oman mielipiteeni. Valitsin sieltä Bikini Challengen, 10 viikon haaste mulle tuohon vuoden alkuun :) Valmennus kestää siis 10 viikkoa, pakettiin kuuluu treeniohjelmat ja ruokavalio. Oon aika skeptinen näitä kohtaan, mutta haluan silti kokeilla millasia tuloksia voin ite saada aikaan. Homma starttaa 20.1, siihen asti voi ottaa vielä iisisti, omien rutiinien mukaan :) Tästä hommasta ois tarkoitus kirjoitella tänne säännöllisesti ja mahdollisimman aitoa fiiliksiä. Ehkä mä uskaltaudun jopa julkaisee jotain kuvia tuloksista.

Uupunut kotimatkalainen

Ja näin se joulu oli ohi! Tänään aamuna lähdin Joonaksen äidin kanssa käymään Finnmarin tehtaanmyymälässä, siis niin IHANA paikka. Suosittelen kaikille Lahteen eksyville. Sieltä tarttui vaikka mitä mukaan, niistä kuvia ehkä myöhemmin, kun kerkeen laittaa kaikki esille ja saan joulukoristeet alta pois. Paikanpäällä en tajunnu ottaa yhtään kuvaa, harmi, oli nimittäin niin ihanasti sisustettu paikka. Mun oli aika startata kotia kohti jo puolenpäivän jälkeen, koska työt alkoi iltapäivällä. Miio ja Joonas tulevat perästä huomenna. Rölli tuli mun kanssa kotiin, koska kärsi koko joulun vatsavaivoista, niin oli helpompaa ottaa tänne kotiin ripuloimaan. Nyt tuntuu olevan jo parempaan päin onneksi. Outoa olla ilman poikia kotona, mutta onneks ne tulee jo huomenna kotiin <3

Kuvia on nyt joulusta aika vähän, koska kamera on vielä Lahdessa, mutta lisäilen niitä sitten ens kerralla.

Turnauskestävyys koetuksella

Olen kirjoittanut tän tekstin muutamaan otteeseen, mutta siitä tuli aina niin suruvirsi. Milloin musta on tullut näin negatiivinen. Ooks mä aina ollut? Lähtökohtaisesti mulla on asiat enemmän kuin hyvin, mutta silti tunnen tyytymättömyttä ja riittämättömyyttä päivittäin. Pidän siitä, että asiat on järjestyksessä ja hommat hallinnassa. Tää syksy on ollut kaikkea muuta kuin sitä. Uusi työ, uusi arki, uudet rutiinit. Myönnän, että oon aika ulalla välillä ja homma ei oo ihan hanskassa. Asiat tulee hoidettua joo, mutta tuntuu, että elämä on yhtä karusellia. Nyt joulukin on ihan ovella ja mulla ei oo vielä edes lahjoja ostettuna. Tänään pitää vielä viimeistellä joulukortit ja pakata viikonlopun kisareissua varten. Missä on mun suunnitelmallisuus nykyään? Se pitää löytää ja äkkiä :)

Huomenna suuntaan Hämeenlinnaan koko viikonloppuksi Ikäkausimestaruuskilpailujen finaaleihin. Myönnän, että pientä jännitystä on ilmassa. Syyskausi alkaa olla paketissa ja ajatuksen suunnataan tulevaan kevääseen. Tämä syksy on tuntunut itsestä niin tahmealta, että on ihanaa kääntää tavallaan uusi sivu ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Tavoitteet korkealle ja täysillä niitä kohti.

Joulua odotan muutenkin, koska silloin on luvassa aikaa perheen kanssa monta päivää putkeen. Se on todella luksusta meille. Kevät tulee olemaan rankka, koska Joonas aloitta kurssin Helsingissä ja on poissa kotoa jopa enemmän, kuin tällä hetkellä. Yhteinen aika on vielä enemmän kortilla. Kovasti yritän miettiä omia työkuvioita, niin että aikaa järjestyisi myös perheelle, mutta tuntuu ettei mitään helppoa ratkaisua ole. Tämä työ, kun on ilta ja vkl painotteista. Noh, onhan tässä vielä muutama viikko aikaa pohtia miten tää paletti saadaan toimimaan niin, ettei perheen yhteinen aika jää ihan nolliin.

Oon miettinyt tulevalle vuodelle myös henkilökohtaisia tavoitteita työn ulkopuolella. Osa tietysti vaikuttaa myös työhön.

- Haluan olla aikaansaavampi ja tehokkaampi. Nyt tuntuu, että mikään ei tule valmiiksi. Luulen tekeväni paljon, mutta silti mikään ei valmistu. Aina on pyykkiä, aina on sotkua, aina on jotain mikä on kesken. Ehkä se on vain tätä lapsiperheen arkea, mutta en halua tyytyä siihen virteen :)

- Haluan saavuttaa painotavoitteeni. Motivaatio syömisiin ja liikuntaan on vähän kadoksissa. Rakastan käydä ohjaamassa, mutta yksin salille on vaikea lähteä tekemään kovia treenejä. Lenkkeily ei maistu, ruoka tosin sitäkin paremmin. Paino ei tuu olemanaan tavoitteessa jouluun mennessä, koska nyt on tullut jopa takapakkia. Mutta mä tuun saavuttaa sen ja jopa oon aatellu pistää tavoitteet vähän korkeammalle ;) Tammikuussa siitä sitten lisää, mut tarkoitus ois oikeesti ottaa tytöstä mittaa.

-Haluan olla parempi äiti ja "vaimoke" :). Teen töitä paljon kotoa käsin, koska seuralla ei ole toimistoa tai työtilaa. Välillä käytän liikaa sitä aikaa työhön, kun meillä ois Miion kanssa mahdollisuus viettää laatuaikaa. Oon toisaalta onnekas, että saan viettää niin paljon aikaa kotona Miion kanssa, mutta jotenkin mun pitää keskittää työt paremmin, että silloin, kun ollaan Miio kanssa kotona, niin voin olla täysillä hänen kanssaan. 

Joonas puolestaan on joutunut sietämään mun kiukuttelua koko syksyn. Kaikki turhautuminen, väsymys jne... kaiken sen oon kaatanut Joonaksen niskaan. Niinhän sitä usein rakkaille tehdään, mutta ei se silti oikein oo. Anteeksi siitä <3

Osa noista on tosiaan vielä toive-tasolla, osaan olen keksinyt suunnitelman. Jos ja KUN haluan kaikissa onnistua, pitää alkaa miettiä miten ne kaikki saavutetaan. Jotain pitää muuttua, jos haluaa muutosta. Niinhän se menee.

Elämäni vuosi

Esikoiseni täytti jokin aika sitten vuoden ja on tullut pohdittua maailman menoa pikkuherran kautta. Vuosi on mennyt todella nopeasti ja elämässä on tapahtunut ihan järjettömiä mullistuksia. Silti vielä järki päässä? :) Ajattelin käydä nyt nopeasti läpi kulunutta vuotta ja vähän sitä edeltävääkin aikaa...

Kun sain tietää odottavani Miioa, olin aiva shokissa. Raskaus ei ollu millään lailla suunniteltu ja se tuntui aluksi iskulta vasten kasvoja. Oli vaikeaa käsittää mitä oli tapahtumassa, mutta minulle oli heti selvää, että pitäisin lapsen, vaikka se pelottavalta ajatukselta tavallaan tuntuikin. Samaan aikaan elämässä oli paljon myllerryksiä. Sain työtarjouksen Salosta ja elämämme siirtyi tänne. Raskaus, muutto toiselle paikkakunnalle... Välillä mietin, että on ihme, meillä on yhtä perhe kasassa, koska se oli rankkaa aikaa monessakin mielessä. Meidän molempien elämä sai täysin uuden suunnan kysymättä, vielä enemmän Joonaksen. Pois tutusta ja turvallisesta kokonaan uuteen paikkaan. Otimme reilu vuosi sitten ihan älyttömiä riskejä niin taloudellisesti, kuin parisuhteenkin kannalta, mutta nyt näyttää siltä, että ehkä kaikki kannatti.


Pikkuherran maailmaan tulo oli aikamoinen prosessi. 21.11.2012 klo.6 aamulla minulta meni vedet, mutta herra suvaitsi tulla ulos vasta 23.12 klo. 20.59. Oli siinä tekemistä :) Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ekat viikot lapsen kanssa oli rankkaa. Tai ei niinkään hoitaminen tai mikään siihen liittyvä, vaan se, että todellisuus iski vasten kasvoja. Ennen tulin ja menin miten halusin. Nyt en voinut lähteä edes kaupassa käymään ilman, että oli maitoa pumpattu valmiiksi ja ohjeet annettu isukille. Vastuu painoi. Onneksi aika nopeasti pääsin ahdistuksesta eroon. Miio on aina ollut niin helppo, että olemme voineet ottaa hänet joka paikkaan mukaan. Miio ei sinäänsä rajoittanut menojamme juurikaan. Ainoa minne kaipasin enemmän oli sali. Joonas onneksi järjesti asioita niin, että pääsin siellä välillä myös käymään. Harrastimme Miion kanssa paljon ja se loi rytmiä arkeen. Oli vauvatreffeja, tanssia, uintia ja lenkillä käytiin usein. Aika meni kuin siivillä. Nopeasti tuli kesä ja kesän jälkeen syksy. Minun oli aika mennä töihin.

Syy miksi muutimme ylipäätään Saloon, oli se, että sain työtarjouksen täältä. Toimin nyt Salon Uimareiden valmennuspäällikkönä. Tasapainottelu työn ja perheen kanssa on ollut haastavaa. En tee mitään 8-16 päiviä, Joonaksen työ on myös epäsäännöllistä. Olen viettänyt paljon unettomia öitä ja itkuisia iltapäiviä miettien miten tämä kaikki saadaan toimimaan. Vieläkään en ihan tiedä. Tällä hetkellä mennään aikalailla viikko kerrallaan, pidempiä suunnitelmia on vaikea tehdä. Onneksi kohta on joulu ja saamme perheen yhteistä aikaa. Sitä on nykyään todella vähän. Viikossa puhutaan muutamasta tunnista, kun saamme olla koko perhe samaan aikaan kotona ilman mitään suurempaa kiireettä. Yleensä, kun Joonas tulee kotiin minä lähden töihin. Kyllähän se totuus on se, että jotain muutoksia pitää asioihin tulla pidemmän päälle, ei tämä luultavasti muuten toimi. Tällä hetkellä työ- ja perhe-elämä kärsivät molemmat siitä, että tunnen riittämättömyyden tunnetta. Joku balanssi asioihin pitää saada.

Hurjasti on asioita tapahtunut. Se on kuitenkin aika pientä verrattuna siihen, miten paljon ihmisen ensimmäiseen vuoteen mahtuu. Pienestä, avuttomasta kääröstä on tullut reipas juoksuaskelia harjoitteleva taapero, joka sanoo ÄITTÄ, kun haen hänet hoidosta <3 Odotan innolla uusia koitoksia yhdessä tämän rakkauspakkauksen kanssa. Alla koottuna muutamia kuvia vuoden varrelta.

Miio ristiäispäivänä, ikää 6 viikkoa

Joulukorttiin kuvia, ikää vajaa 3 viikkoa

Ristiäiskakku

Eka vauvauintikerta n. 4kk iässä

Vappu! 5kk

Iskän kanssa 1 vrk ikäisenä

Vierumäen leirillä mukana vajaa 6kk

juhannusuinnilla 7kk

Rakkauspakkaus 3kk

1vrk

Keinuminen on kivaa!! 8kk

seisominen on erikivaa 7kk

Lenkillä :) 10kk

Miio pesee pyykkiä 8-9kk

Cool 7kk

Isä ja poika 6kk

Synttärikakku

kynttlän puhaltaminen iskän kanssa

1v. 

Miljoona rautaa tulessa

Viikot kuluvat nykyään ihan hujauksessa ja välillä sitä herää todellisuuten, kuinka pitkällä sitä jo ollaan tämänkin vuoden suhteen. Kohta on joulu!! Kohta saa laittaa jouluvalot ;) Kynttilöillä ja takkatulella ollaankin jo tunnelmoitu. Rakastan kynttilöitä ja tunnelmalamppujen valoa.

Tämä aika vuodesta on jännää aikaa työrintamalla. Syyskausi alkaa olla lopuillaan ja se tarkoittaa sitä, että uimareilla jo syksyn pääkisat lähestyvät kovaa vauhtia. Itse valmennan nuoria uimareita (10-17-vuotiaita) ja suurimmalla osalla on ensi viikolla ikäkausimestaruuskilpailujen karsinnat, joista 16 (koko maasta) parasta kussakin lajissa ja ikäsarjassa pääsee joulukuussa pidettäviin finaaleihin. Fiilis treeneissä on selkeästi muuttunut ja huomaan itsekkin, että työjutut alkaa pyöriä mm. unissa enemmän. Näin käy aina kun tärkeämmän kisat lähestyvät.

Muutenkin työrintamalla riittää kiirettä, kevään juttuja jo kovasti työn alla, aikuistenuintitekniikka kurssia, ulkomaanleiriä ja kilpauintikoulun kehityssuunnitelmia. Päätyön lisäksi käyn ohjaamassa Fustraa salilla ja autan muutamia läheisiä omissa projekteissaan. Välillä tuntuu, ettei tunnit riitä kaikkeen, mutta mistään en toisaalta halua luopuakkaan. Usein stressiä syntyy liikaa, kun yrittää sovittaa kaikkea yhteen viikkoon. Suurin stressitekijä on se, että minulla ja Joonaksella on molemmilla epäsäännöllinen työ. Joudumme viikko kerrallaan suunnittelemaan Miion hoidot ja muut menot ja siltikin välillä suunnitelmat muuttuvat ja joudutaan soveltamaan. Työmme menevät paljon ristiin ja yhteistä aikaa on vähän, se synnyttää turhautumista molemminpuolin.

Meillä vietettiin myös ensimmäsitä isänpäivää sunnuntaina. Miio oli taiteillut hoidossa taulun ja kortin ja tilattiin Joonakselle myös kuva muki. Tehtiin myös kotona toinen kortti ja samanlaiset myös papoille. Herkkuaamupala katettiin pöytään, siinä oli kaikkea epäterveelistä ;) munkkeja, karjalanpiirakoita munavoin kera, pekonia ja munia, namia jne...  Perheen isä näytti tyytyväiseltä :) Tosin itse jouduin säntäämään töihin aamupalan jälkeen ja tuoksuin lievästi rasvalta noiden kokkailujen jälkeen :D Päivällä käytiin moikkaamassa isääni ja pappaani. Ilta meni perheen kesken kotosalla.

Onneksi flunssa alkaa olla hiljallee poissa ja treeneijä olen jo päässyt kokeilemaan. Ekasta punttitreenistä tulin TODELLA kipeäski, vaikka ihan kevyesti piti ottaa. Olen nyt tehnyt salilla vielä koko kroppaa suht kevyesti, koska tunnen, ettei kaikki oo vielä ihan reilassa. En halua nyt mitään takapakkia, joten ihan hissukseen mennään. On kyllä tehnyt tosi hyvää päästä taas liikkumaan, pääsee purkamaan stressiä oikein kunnolla ja huomaan sen myös heti unenlaadussa. Kun syö ja treenaa hyvin, nukkuu myös hyvin. Tosin viime yönä tuli unta vain reilut 5 tuntia. Illalla ohjaus loppui vasta klo 22 ja sitten ennen kun oli suihkussa käyty ja syöty yms. niin kello lähenteli jo puoltayötä. Aamuteenit alkoi klo 6.00 ja kello soi 5.00, ei siinä siis kovin paljon nukuttu. Tää päivä on myös ollut hulinaa täynnä, mutta onneksi siihen mahtui myös salitreeni. Oli kyllä taas hyvä treeni. Ite saan treeneistä paljon enemmän irti, kun treenaan jonkun kanssa. Kiitos Henkka siis seurasta :)


Nyt tää tyttö lähtee unille. Huomenna on päivä uus ja pitäis olla kiva ilma tulossa, mä luulen että pidetään Miion kanssa huomenna ulkoilupäivä <3

Liian motivoitunut olo!

Tää flunssa ei nyt oikein ota talttuakseen. Vielä on limaa rööreissä vaikka muille jakaa. Olo ei siis vielä yhtään sellanen, että vois aateella kunnon rääkkiä. Keskiviikkona olin ekaa kertaa lenkillä. Sellanen 1,5 tuntia käppäiltiin vaunujen kanssa ja jo siinä huomas, että kun mäkiä puskin ylöspäin, niin ei se kovin hyvältä keuhkoissa tuntunut. Malttia siis vielä. Varmaan tääkin viikko menee vielä sitä motivaatiota kerätessä? Tai siis sitähän on jo ihan liikaakin. Ennen tätä flunssaa liikunta oli vähän sellasta pakkopullaa välillä, en tiiä joku syysmasis-jakso oli menossa. Tää flunssa nyt teki ainakin sen, että motivaatiota ois vaikka muille jakaa. Suorastaan ahdistaa lukea toisten blogeja ja kattoo insta kuvia, joissa hehkutetaan hyviä treenejä. MÄKIN HALUUN! :)

No tän flunssan (on se kyllä muutenin ollut mielessä) takia sain nyt vihdoin aikaiseksi käydä hakees kamat detox-kuuriin ja samalla kävin kartuttamassa mun ihmeruoka valikoimaa. Oon tutustunut noihin superfoodeihin ihan vasta hiljattain, joten en vielä osaa kovin hyvin kertoa omia kokemuksia.
Oon neljä kertaa aiemmin tehnyt detoxin ja voin suositella sitä ihan kaikille. Kroppa ja mieli puhdistuu. Voi sit mättää jouluherkkuja puhtaalta pöydältä ;)  Mutta tosiaan kannattaa kokeilla. Tää mun kuuri kestää kolme viikkoa ja juon 1,5 litraa sellasta litkua päivässä. Sen lisäks ruokavaliosta ois hyvä karsia lihat (kalaa saa syödä), valkoiset jauhot, sokeri, alkoholi, kahvi, mustatee jne..

http://www.harmonia.fi/files/harmonia/esitteet/DS_kuuriohjeet_A5_v8.pdf
Tuossa vähän lisää siitä. Vaikka tuo onkin nyt vähän liikaa ehkä mainos, mutta saapa jotain ideaa siitä.

Projekti etenee taas paremmin ja paino on lähtenyt  laskuun. Aikataulussa ollaan ja hyvältä näyttää sen suhteen, että jouluna ollaan tavoitteessa. Itseasiassa yksi tavoite on jo saavutettu. Uskon, että monella naisella on ns. tavoite housut. Jotkun vanhat farkut vaikka, joihin on joskus mahtunut. Mullakin on ne, vuodelta 2006. Niiltä ajoilta kun muutin Lahteen opiskelemaan. Noh, jossain vaiheessa (varmaan jo 2007) huomasin, että eipä ne oikein enää istu ja niin ne jäivät kaapin pohjalle. Oli aikoja kun sain kiskottua ne ehkä juuri polven yläpuolelle.
No nyt tällä viikolla muistin, että mulla ylipäätään on ne ja HUPS! Ne meni heittämällä jalkaan. Oli kyllä hymy herkässä. (meillä oli lakanoiden vaihtopäivä myös menossa --> sotku takana ;))
Ihanaa huomata konkreettisia tuloksia. Oma silmä ei juuri huomaa muutosta, kun se tapahtuu pikkuhiljaa.

Tällä viikolla on ollut paljon muitakin kivoja juttuja. Joonas toi mulle kukkia. Samoja mitä sain kun Miio syntyi <3 Huh siitäkin on kohta jo vuosi. Aika rientää ja vauvat kasvaa ihan liian nopeasti. Miiolla synttäri marraskuun 23.päivä.

Kävin myös päivittämässä puhelinasioita. Mulla on ollu Iphone reilu kolme vuotta ja en osaa kuvitella enää mitään toista. Nyt tuli kuitenkin sellainen olo, että ois jo hyvä päivittää uudenpaan. Mulla oli siis Iphone4 ja nyt sitten taskussa mukana matkaa 5s kultaisen värisenä. On kyllä aikast kiva!

       

Nyt nauttimaan takkatulesta ja rauhasta.. tuhisevista miehistä (mies, poika ja koira, kaikki nukkuvat)... Kunhan takka saa työnsä valmiiksi, painun mäkin pehkuihin. Huomenna on työpäivä ja suuntaan Raisioon koko päiväksi kisoihin. Sinne lähdetään kovalla tsempillä ;)

Syksy on jo pitkällä

 Puut alkavat olla lehdettömiä, ympäristö näyttää aivan toiselta kuin muutama kuukausi sitten. On tosiaan tullut syksy. Täällä etelässä ei ole vielä varsinaista ensilunta näkynyt, sitä jo kovasti odottelen. En ole mikään syksyihminen, mutta näin äin myötä olen oppinut siitäkin tykkäämään. On ihanaa kun ensimmäistä kertaa saa laittaa talvitakin päälleen ja lapaset käteen. Syksyn ekoissa pakkaskeleissä on vaan sitä jotain :)

Perhe-elämä sojuu eteenpäin. Pikku herra on viihtynyt hoidossa hienosti, turhaan sitä jännitin. Arki alkaa muutenkin ajautua uomaansa. Meillä on opittu muutamia viikkoja sitten kävelemään ja kuukauden päästä vietetään jo 1-vuotis synttäreitä. aika menee kuin siivilla. Kohta on jo joulu!!! Ihanaa, oon niin joulu-ihminen.. aa <3 kytttilöitä, valoja, lahjoja, tuoksuja.. kaikkea sitä. Korttejakin pitäisi kohta alkaa suunnitella :)

Niin ja tapahtui meillä tässä elämässä jotain muutakin suurta ;) Häitä vietetään luultavammin alkuvuodesta 2015. Tarkkaa päivää ei olla vielä lyöty lukkoon, mutta helmi-maaliskuussa on se todennäköinen päivä. En ole koskaan ollut mikään häähullu, mutta sää nähdä tuleeko :) Joitakin MUST juttuja olen jo päässäni miettinyt ja niitä kovasti lisää kerään. Ainoa asia, mitä olin omista häistäni miettinyt jo pitkään (jos kosinta joskus sattuisi kohdalle :D), että haluan tälvihäät. Se onkin hassua, kun moni kysyi kosinnan jälkeen, että "joko ensi KESÄNÄ valssataan".. EI, vaan meillä on talvihäät. Kai ne kesähäät on vaan niiiiin yleiset, että kaikilla on jo perusolettamus siitä.

Projekti etenee..hmm.. no etenee taas. Tässä oli liiankin pitkä motivaatioloma siitä :) Sopivasti tulin myös sitten kipeäksi, tosin se tekee varmaan vaan hyvää motivaatiolle, koska nyt en voi urheilla ja se jos jokin kasvattaa motivaatiota. Nyt vaan pitää malttaa. Mitään jälkitautia en halua enää tähän päälle, tarpeeksi sitkeä tauti ollut muutenkin kyseessä. Tavoitteet on kuitenkin asetettu jouluksi. Motivaatio ongelmien takia olen nyt hieman aikataulusta jäljessä, mikä tarkoittaa sitä, että saavuttaakseni tavoitteen jouluun mennessä, painon tulee pudota vähän vajaa 500g per viikko. Mahdollista kyllä! Ja sen tulen myös tekemään.

Kurjaa on tosiaan olla kipeänä. Mies on nyt merillä ja olen pikkuherran kanssa kaksin kotona. Koira pitää ulkoiluttaa ja lapsi hoitaa on kuumetta tai ei. Välillä tuntuu että voi kun voisi vetää vaan peiton korviin. Onneksi nyt ollaan jo voiton puolella. Tänään ei ole enää varsinaista kuumetta ollut ja olo muutenkin jo paljon parempi. Haaveilen, että huomenna pääsen jo töihin. Olen niin huono sairastamaan. Kun pikkuherra herää päiväuniltaan, niin suuntaamme hetkeksi pihalle. Koska olen ollut kipeänä, emme ole juuri ulos päässeet tällä viikolla. Tuntuu, että itsekkin on ihan mökkihöperö. Pieni ulkoilu pihalla voi tehdä ihan hyvää, saadaan molemmat raitista ilmaa. Onneksi aamun sateet väistyivät ja nyt paistaa aurinko <3 illalla sauna päälle ja ajan loputkin taurin rippeet pois tästä kehosta!!!

Aika rientää!

Aikaa viime kertaisesta kirjoittelusta on kulunut jo aikalailla. Paljon on ehtinyt tapahtua, välillä tuntuu, että liikaakin. Olen hypännyt takaisin työelämään, se tuntuu hassulta. Arki ja elämä on lapsen myötä niin erilaista, että työtkin tuntuvat erilaisilta. Välillä tuntuu, että miten tämän kaiken saa toimimaan kokonaisuutena niin, ettei kaikki osapulet kärsi/tule laiminlyödyiksi jollain tavalla. Stressitaso on välillä valtava ja tuntuu, ettei aika riitä kaikkeen. Lapsi, mies, työ, koti ja vielä pitäisi pitää huolta myös itsestä :) hankala yhtälö välillä. Olen paljon miettinyt, että miten sitä joskus mietti, että elämä on hektistä ja kiireistä, vaikka ei edes ollut lasta. Kaipa se on totta, että ihminen osaa arvostaa asioita, vasta kun menettää ne. Tässä yhteydessä puhun nyt omasta ajasta. Mitä se on? :) Nykyään osaan ottaa kaiken irti omasta ajastani. Osaan arvostaa sitä ja nauttia siitä ihan eri tavalla. Ennen omaa aikaa oli selvästi liikaa, koska en ole joutunut asiaa pohtimaan.

Tällä hetkellä arki on aika touhukasta. Illat vietä uimahallilla töiden parissa ja päivät pojan kanssa kotona. Kotona pitäisi samalla keretä hoitaa kotia ja tehdä myös työjuttuja. Ristiriitaisin tuntein odotan ensi viikkoa, jolloin tähän yhtälöön tulee helpotusta. Meidän pikkuherra menee siis hoitoon ja näin minulle jää oikeasti aikaa tehdä töitä rauhassa kotona. Konkreettisen valmennustyöni lisäksi minulla on paljon homia joita hoidan kotoa käsin. Tavallaan ihanaa, ettei tarvitse stressata ehdinkö ja missä välissä. Toisaalta tosi tosi haikeeta. Miio on jo iso poika, vaikka vielä mielestäni kuitenkin niin pieni. Pärjääkö hän siellä, pärjäänkö minä täällä. Nämä ovat varmasti kysymyksiä, joita jokainen äiti mielessään pohtii tässä vaiheessa.

Olen kertonut projektista, jonka aloitimme ystävieni kanssa heinäkuun alussa. Projekti elää ja voi yhä hyvin :) Itselläni on matkanvarrella ollut paljon samantyylisiä juttuja, mutta usein ne lopahtavat jossain vaiheessa. Nyt näyttää taas siltä, että meillä on niin hyvä ja kannustava jengi pystyssä, että maaliin tässä hommassa päästään varmasti! Itselläni on nyt tässä kahdeksassa viikossa painoa lähtenyt reilu viisi kiloa ja senttejä niiden mukana. Jos vertaa painoa siihen, kun astelin synnärille, niin miinusta on noin 24 KILOA!!!! se on paljon se. Toki sairaalaan jäi se noin kymppi.

Olen aina ollut tosi urheilullinen, en koskaan ylipainoinen. Kuitenkaan, vaikka en ole enää moneen moneen vuoteen ollut ns. timmimimmi. Ihraa on erityisesti alavartalossa ja muhkuroitakin kertynyt vuosien varrella. Raskauden myötä kroppa koki kovan muutoksen ja pääkoppa sen mukana. Synnytyksen jälkeen tuntui, ettei minusta ollut enää mitään muuta jäljellä kuin iso kasa kamalaa ihmistä. Itsetunto nollassa ja minäkuva pirstaleina. Nyt niitä sirpaleita yritän kerätä takaisin kasaan. Eihän se itsetunto siitä huippuunsa nouse, vaikka olisin huipputikissä, kyllähän huono itsetunto kumpuaa jostain paljon syvemmältä. Tämä projekti on auttanut kuitenkin myös siinä. Huomaan, että hei minä pystyn tähän ja saan onnistumisen elämyksiä, joka puolestaan ruokkii itsetuntoa ja itseluottamusta. Toivon, että ajansaatossa löydän taas sen ihmisen itsestäni, joka uskaltaa seistä selkä suorana pyytelemättä anteeksi keneltäkään, vaikka ne bikinit päällä ;)

Tässä alla muutamia kuvia heinä-elokuun ajalta.

Keinuminen on ehkä sitä parasta puuhaa nykyään

Näillä mennään ja nykyään mennään usein :)

vadempia pakkaseen talveksi..nami

<3

Lahden satama on paikka, jota ikävöin Lahden ajoilta.