Tavat ja tottumukset..mut ku se kuuluu tähän?

Täällä ollaan edelleen taudin kourissa, mutta nyt näkyy jo valoa selkeästi tunnelin päästä. Lämpöä tosin on vielä hieman ja yskä yltyy välillä ihan kamalaksi. Mutta jotenkin uskon ja toivon, että ehkä jo parempaan päin?

Pidin lupaukseni ja torstaina marssin lääkäriin, kotona olen ollut nyt loppu viikkon. Myös Miio tutkittiin, kun tuntuu, että sama tauti vaivaa pientä. Nuhaisuus oli jo ennättänyt hieman korviin ja saatiin antibiootteja. Eipä poitsu tosin ole korviaan juuri valitellut, mutta hyvä, että tulee hoidetuksi. Lääke maistuu ilmeisesti hyvältä, koska innoissaan odottaa silmät kiiluen sen saamista :) Kipeenä ei oo kiva olla. Päällimmäisenä harmittaa se, ettei pääse treenaamaan. Vaikka tiedän, ettei viikkon poissaolo haittaa pidemmässä mittakaavassa, niin silti jossain syvällä mietin, että koko projekti on jo pilalla.

Eilen uimareillani on kisat Espoossa. Minä olin kotona. EIH! Harmitti niin, että naama irtoo. Onneksi on LiveTimingin!!! Sen kautta pystyn realiajassa seuraamaan kilpailuja kotoa. Se on kipeänä olevan valmentaja pelasti numero 1.

Nyt on päivä 7/70 BC:ssä ja oon paljon viikon aikana miettinyt omia ruokailutottumuksiani. Olen todellinen herkkusuu ja myös tunnesyöjä. Nyt kun esimerkiksi oon ollu kipeenä, on ollu haastavaa noudottaa tarkkaa ruokavaliota. Tai no ei haastavaa, mutta ei nää ruoat oo niitä mitä yleensä kipeenä syön. Kipeenä ei yleensä tee edes juuri mieli syödä, siinä ehkä suurin muutos siihen, että nyt pitää yrittää syödä säännöllisesti ja juuri näitä ruokia, vaikka jotain muuta tekisikin mieli. Kipeänä syön usein jotain helppoa: leipää, HERKKUJA, hedelmiä, HERKKUJA, ehkä eineksiä, HERKKUJA!! Eli en juuri syö kunnon ruokaa, jos sitä ei satu olemaan valmiina. Kokkailu yms. ei silloin juuri nappaa, kun tekee vain mieli levätä. Herkkuja oon tottunut syömään kipeänä lievittämään harmitusta --> TUNNESYÖMISTÄ!! Nyt olen huomannu muutamaankin otteeseen, että olen miettinyt, että käympä hakemassa jätskiä kaupasta ja havahtunut ajatukseen, että EI, se ei nyt kuulu tähän. Ei ehkä niinkään siitä syystä, että jädeä ois kauheesti tehnyt mieli, vaan siitä syystä, että se jotenkin kuului tähän?

Nyt on sunnuntai ja viikonloppu alkaa olla takana. Viikonloppuna meillä syödään yleensä makeasti ;) Herkkuja on ja niitä on yleensä paljon. Perjantaina ei ollut, eilen ei ole ja tänään ei tule olemaan. Ainakaan niitä perinteisiä. Jotekin tyhjä olo. Mielestäni aika surullista, mutta huvittavaankin, että herkut on niin iso osa meidän viikonloppua. Tunne siitä, että nyt jotain puuttuu. Vatsa täynnä, mieli hyvä, mutta silti sitä kaipaa vielä monta sataa gramaa karkkia päälle? Ehkä vielä sipsejä? Aamupalaksi herkkupatonkia? Tai mites ois hese, kun on kerran viikonloppu? Törmääkö joku näihin samoihin mietteisiin.

Jokaisella meillä on omat tavat ja tottumukset. Rutiinit. Niin työssä, kotona, kaupassa, sohvalla, ihan missä vain. On paljon tapoja ja tottumuksia, joita emme edes tiedosta, saati sitten kyseinalaista. Eikä niitä toki kaikkia tarvitsekkaan sen kummemmin analysoida. Mielestäni on kuitenkin hyvä välillä miettiä näitä juttuja. Miksi toimin näin? Haluanko/tarvitseeko muuttaa omia toimintatapoja? Tieto lisää tuskaa, mutta tietoisessa toiminnassa kytee myös onnistumisen siemen monessa asiassa. Näitä ajatuksia oon itse ainakin tämän viikon pyöritellut päässäni, samalla kun olen kattoa tuijotellut viltin alla.

Vaikka olen nyt ns. dieetillä, päätettiin silti herkutella (koska sehän kuuluu meidä viikonloppuun ;). Lauantai-illan herkkuina tortilloja ja iltapalaksi vadelmapannacotta. Ja mikä parasta, kaikki menee ohjeen rajoissa ja rasva palaa ;).

Myös Miio syö äiskän kanssa usein samoja ruokia ;) ja hyvää on

Tortilloja.. noita sai aika monta syödä, että kaikki määrät täyttyivät ohjeen mukaan. Hyviä olivat, tosin ehkä olisin vähän kaivannut sitä salsaa ;)

Pannacotta, määrä oli valtava!!!

Puolet Joonakselle, puolet minulle. Oltiin molemmat ihan ähkyssä! Kaikki oli pakko syödä, koska määrä oli ohjeen mukainen.

Tässä vielä aamupalaa ja kuvassa näkyy myös vitamiini cocktail ;)

Nyt sormet ristissä, että huomenna oisin jo elävien kirjoissa ja pääsisin täältä neljän seinän sisältä ulos. Kovat treenit ei tuu vielä muutamaan päivään kyseeseen, vaikka olo oiskin huomenna jo hyvä. Ehkä kevyen kävelylenkin voisin käydä tekemässä ja katsoa miten keho reagoi. Mitään takapakkeja ei nyt halua tämän kanssa.

Huomenna on muuten maanantai ja ensimmäinen virallinen mittauspäivä tän projeksti suhteen 1/10 takana. Saas nähdä mitä vaaka ja mittanauha näyttää. Vaa'alla tosin olen käynyt melkein joka aamu, joten pieni haju siitä jo onkin. Ei nyt ainakaan lisää ole tullut ;) Mukavaa sunnuntaita kaikille!