YH-äiti

Pitää kyllä taas todeta miten paljon arvostan yksinhuoltajia, on tää vaan hommaa! Joonas on siis taas merellä. Lähti maanantaina ja tulee huomenna ( tai kävihän se yöpymässä ti-ke, oli kotona 9 tuntia). Ollaan siis oltu viikko Miion kanssa kahestaan, onneksi Miio on näyttänyt parhaita puoliaan tällä viikolla ja näin oon päässyt vähän helpommalla ;)

Vuosi vaihtui meillä tosi rauhallisissa merkeissä. Aluksi Joonaksen piti olla koko viikko putkeen merellä, mutta yllättäen pääsivätkin vuoden vaihteeksi kotiin, muutamaksi tunniksi. Suunnitelmat muuttuivat ja vietettiin ihan rauhallinen koti-ilta. Käytiin äitini luona ampumassa raketteja ja Miio oli ihan fiiliksissä. Oli kyllä kiva katsoa toisen riemua. Kotiin kun päästiin pieni painuikin jo unille ja isompi herrakin aika pian perässä, koska kello Joonaksella aamulla jo ajoissa. Mä sinnikkäästi valvoin vuoden vaihteeseen. Kurkin raketteja ja 00:15 taisin olla jo unten mailla. Sellainen rairairai-uv meillä :D Ehkä se oli ihan hyvä, koska vuoden eka päivä oli yksi elämäni tehoikkaimmista. Vasta illalla istahdin alas ja hengähdin. Samanlaisia päiviä, kun ois ees kerran viikossa niin HIENOA! Parasta siinä oli myös se, ettei ollut aikataluja. Päästiin jopa ulkoilemaan pariin otteeseen, vaikka keli olikin ihan kökkö. Ei se Miioa kyllä haitannut, minua ehkä enemmän, kun poika ja koira molemmat ihan kurassa.

Loppuviikko onkin mennyt töitä tehdessä ja huomenna ois vielä työpäivä tiedossa. Maanantaina onneks täysin vapaata koko perheellä. Odotan sitä jo kovasti!! Tosin sitten tiistaina Joonaksella alkaa kymmenen viikon kurssi Helsingissä  ja mä oon taas enemmän ja vähemmän yh sen ajan :/ Noh yritän olla stressaamatta siitä, ei se mitään auta kuitenkaan. Hyvin me pärjätään, unta ei ainakaan tarvitse odotella iltaisin, näiden päivien jälkeen :) Onneksi Miiolla on nyt hyvä rytmi päällä, se helpottaa todella paljon tätä arkea.

Omia treenejä ei oo nyt juuri tullu tehtyä, oikein ärsyttää mun saamattomuus. Osaksi ei ees siitä kiinni, tällä viikolla ei oo edes ollut mahdollisuutta päästä salille, kun Joonas on poissa ja oon ollut kaikki illat hallilla. Ens viikosta otan ryhtiliikkeen sen asian suhteen. Kahden viikon päästä alkaa mun 10 viikon projekti, joten ois hyvä ottaa vähän tuntumaa ennen sitä ja löytää myös se aika treeneille. Kroppa on nyt niin lomalla. Ruokavaliokin on niin retuperällä. En vaan saa itteeni nyt ruotuun, kun tiedän mikä alkaa parin viikon päästä, silloin ei oo vaihtoehtoja :D Mielenkiintoista kyllä nähdä, minkälaisia tuloksia siinä ajassa saa.
Mutta nyt höpöttelyt sikseen ja unille.. alla vielä muutamia joulukuvia kameralta.

Maman poika

Pojat pääsi pukin syliin

Miio ois vaan istunut lahjojen päällä :D

Aidot Levikset ;) niin päheet, vaikkei meinaa ylhäällä pysyäkkän :D

kukkuu..

Lahdessa, kummisedän antaman lahjan kimpussa.