Minä vastaan muut?

Kolmas päivä menossa, edelleen olen flunssassa. Lämpöä on vähän väliä, pitäis yrittää levätä, mutta töissä on nyt sellainen tilanne, ettei oikein olisi mahdollista olla poissa. Muuten uimareilla ei ois treenejä, koska ilman valkkua eivät altaalle pääse ja tuuraajista on pulaa. Tosin nyt lupasin itselleni, että JOS huomenna on vähänkään kehno fiilis ja lämpöä, niin lääkärin kautta saikulle. Haluan nyt tän taudin pois. Tänään mulla on siis vapaapäivä, joten saan onneksi levätä. 

Eilen olikin ihan hullu päivä. Aamutreenit alkoi kuudelta ja iltatreenit loppui 20.30. Valmennan siis kilpauimareita työkseni ja treenejä on joinakin päivinä aamulla ja illalla. Kun kaikki velvollisuudet oli suoritettu kello oli 22.00 ja pääsin iltapalan tekoon. Sänkyyn kun pääsi, sammuin kuin saunalyhty. Pitkä päivä puolikuntoisena ei oo hyvä idea, siitä mä nyt kärsin pahentuneella flunssalla. Arkea ei tietysti helpota yhtään se, että pyöritän tätä palettia nyt viikot yksin, vkl onneksi Joonas apuna.

No eilisestä selvitty ja tänään saan levätä, koska voidaan olla ihan tässä kotosalla. Toki sairastaminen pienen lapsen kanssa ei aina oo helppoa, koska leikkiä pitää jaksaa samalla tavalla ;) Onneksi Miio leikkii myös mielellään itsekseen, ettei koko ajan tarvitse järjestää ohjelmaa. Voi itse kölliä ajoittain, vaikka sohvalla viltin alla.

Sitten siihen otsikon aiheeseen. Oon siis nyt kymmenen viikkoa kestävällä dieetillä/kuntokuurilla ja noudatan tarkkaa ruokavaliota. Tämä ei oo ensimmäinen kerta, kun noudatan tarkaa ruokavaliota, joten pohjaan ajatuksia myös edellisiin kokemuksiin. 

Ruokavaliossa pysyminen on varmasti jokaiselle jossain vaiheessa hankalaa. Tulee mielitekoja, aikataulut ei pidä, väsyttää, ketuttaa, on kipeänä… tekee mieli syödä ohi ohjeiden. Kuitenkin on tärkeää, että ruokavaliota noudatetaan tarkkaan, jos haluaa siitä parhaan hyödyn. Tämä on itselleni selvää ja olenkin päättänyt, että 10 viikkoa mennään täysillä. Helppoa se ei varmasti tule olemaan, mutta haluan onnistua siinä, jotta pystyn todistamaan ITSELLENI, että minusta oli siihen. Tosi se, että teen sen näin julkisesti auttaa ehkä hieman ;)

Olen törmännyt jo tämän ja edellisten projektien kanssa siihen, että tämä aiheuttaa välillä enemmän päänvaivaa muille kuin minulle. "Onko tossa mitään järkeä" "Miks sä teet noin, ootko ihan hullu" "Eihän se yks pulla missään näy" "Et varmaan pysty" "Haluutko olla joku bodari" "Sähän jäät paljosta paitsi" Naurettavaa pelleilyä tollanen" "Etkö saa juoda ees viiniä, ees muutamaa lasia" "Mä syön sit sunkin edestä tätä jädee" "Kai sä nyt vähän voit maistaa ees" näitä ois loputtomasti :) Onko joku törmännyt samaan??

Se, että mulla on nyt lapulla ylhäällä kuinka paljon syön mitäkin ja milloin, ei tarkoita sitä, että mun elämä loppuu tähän :) Se, että mulla on eväät mukana ja syön omista rasioista tän kymmenen viikon ajan ollessani kotoa pois, ei kai oo keltään pois? Se, että mä en nyt syö herkkuja, ei myöskään tarkoita etteikö muut niitä saa syödä. Toivoisin myös ettei minulle koko ajan toitoteta "ota nyt ees yks" ;)

Nyky-yhteiskunta on kyllä outo. Ääri-ilmioitä on paljon. Maailmassa on ylipainoisia, enemmän kuin koskaan, mutta sama pätee myös toiseenpäähän. Syömishäiriöluvut räjähtää käsiin. Ihmiset syö tai ovat syömättä itseään hengiltä joka päivä. Noh.. puututaanko siihen? Yleensä liian myöhään ja puuttuminen on vaikeaa, koska kyse on melenvoimasta ja sen hallinnasta. 

Jos ylipainoinen vetää kilon karkkia, katsotaan vierestä ja voivotellaan mielessä. No mutta, jos joku aloittaa elämäntaparemontin, syö järkeväti tavoitettaan ajatellen ja on siinä päättäväinen, niin siihen kyllä puuttaan ja ollaan ottamasssa kantaa niin päin naamaa, kuin selän takanakin. 

Ymmärrän fitness-buumin kääntöpuolen, kyllä. Osalla (pienellä osalla) mopo voi karata käsistä ja lipsahtaa syömishäiriön puolelle. Rajat ovat niin häilyviä. Jos oikeasti on kysymys siitä, että toisen ylisyöminen tai syömättömyys on terveydelle haitallista, siihen pitää ehdottomasti puuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Itse syön nyt erittäin hyvin, varmasti paremmin kuin suurin osa tällä pallolla, joten älkää olko musta huolissanne tässä vaiheessa ;)

Oon käynyt asiata muutaman kerran keskusteluja lähipiirini kanssa. Osa ei ymmärrä tätä touhua yhtään, kun osa on kannustavasti tsemppaamassa rinnalla. Eniten kuitenkin ärsyttää se, että miksi siitä pitää tehdä niin iso numero, jos ei nyt syö sitä pullaa ja ota siideriä. Tuntuu, että tässä yhteiskunnassa katsotaan kieroon, jos et heti tartu pizzapalaan, kun sitä tarjotaan. Mistä se johtuu?

Osalla varmasti siitä, että kammoksuu koko asiaa, koska se on itselle vierasta. Osalla ehkä kateus? "Se mitä minä en osaa/pysty/kykene on muiltakin kiellettyä tai turhaa". Tämä on vaan niin ärsyttävää :D

Nyt on tosiaan päivä 3 ja olen jo saanut kolmeen otteeseen selittää, miksi en voi/halua syödä ns. ohi ruokavalion. Tulen törmäämään ilmiöön siis varmasti jatkossakin :) MUTTA, jos tätä nyt lukee joku ystäväni, tuttavani, läheiseni, tai vaikka kummin kaiman serkun mies, MUISTA!!!!! että noudatan seuraavat kymmenen viikkoa ruokavaliota, jossa en halua epäonnistua. Olisin kiitollinen, jos antaisit minun tehdä sen ilman sen suurempaa vastarintaa ;)

ps. Loppuun vielä muutama kuva aiheesta ja sen vierestä..suurimmaksi osaksi vierestä.

pps. Toivottavasti tämä tauti lähtee pian pois ja pääsen purkamaan tätä turhautumista salille.

Kyllä minä syön ;)

Just herätty päiväunilta. Pupu on paras...

Meillä päin on kristalleja puiden rungon pinnalla

Mukavaa keskiviikkoa! Me tehtiin vuoden ekat lumienkelit pikaulkoilun lomassa T. nuhanenät

ppps. tutista vieroittautuminen onnistuu näköjään kuvien perusteella hienosti :D haha.. jep!